Mikä minun kullallani, mikä tuolla lienee:
Illan piti polvillansa, yöks' ei tullut viereen.
Kuule, kuule, kultaseni, kaikki jo nauraa meitä,
Aina oomma yhessä ja ei konsana pietä häitä.
Sinä olet minun kultani ollut monta vuotta,
Muita sinä rakastat ja minua piät suotta.
Miksi minua narrailet ja puhut suloisesti,
Juonesi ne viekkahat unenki usein esti.
Eip' oo tarves narrata, vaikk' olen köyhän lapsi,
Isä, äiti on elättänyt papin kasteest' asti.