Minä sanon satuja ja puhun järki totta,
Tuosta suurin huoleni ompi, kuka minut ottaa.
Tuvass' olen asunut ja saunass' olen maannut,
Enkä ole pojilta ma sormustakaan saanut.
Mitä pitäis tekemän mun noien poikiin kanssa;
Käyvät kyllä luonani, ei työnnä kihlojansa.
Suru oli illalla ja se on sama nytkin;
Muut ne makaa kultansa kanssa, minä aina yksin.
Enemp' mull' on muretta, kun kellä muulla lienee;
Jopa minä murhestani jonkun tempun tienen.
Minä menen Pietariin ja Pietarist' on pesti,
Sinne mua kultani toivoo, vaikka emo esti.