Iloissani laulelen ma, vaikk' on suruvirsi,
Kultani syän on kylmempi, kun jäinen seinähirsi.
Mikä lie mun kullalleni tehnyt uuen mielen,
Muien kanssa kävelee ja istuu muien viereen.
Syämeni on surunen ja pääni alas painuu,
Kun tuo oma kultani muien tykö taipuu.
Sepä minun syämessäni käkösenä kukkuu,
Kun mun oma kultani muien viereen nukkuu.
Ilta tulee, pienet linnut laulamasta lakkaa,
Minä itken, kultaseni muien kanssa makaa.
Kuulepas sa kultaseni, kysyn tuota vielä,
Kukapa sun eksytti rakkauden tiellä?
Kuinka taisit kylmetä, kun lämmin olit ennen,
Halkiöisin juoksentelit, tulit aina tänne?
Mihin on nyt kultaraukka rakkautesi mennyt?--
Rakkaus on rauennut ja suru siaan jäänyt.
Syämesi rakkauesta paloi mennä vuonna,
Nyt on rakkaus rauennut, vai lie tielle puonna.
Ele sinä kulta raukka minua nyt hyljää,
Minä olen kätkenyt sun syämeni syrjään.