Minä olen pieni piika, toisen talon orja;
Tuota aina ajattelen, kukahan mun korjaa.
Niinkun vene vähäinen sen kovan virran käessä,
Niin on piika pienoinen vierahassa väessä.
Voi et oonki syntynyt ja voi et olen luotu,
Äidin maidolla ravittuja maailmahan suotu.
Päiv' on pitkä, ikävä ja iloton on ilta,
Ouoilt' ei ole apua, ei turvaa tuttavilta.
Ei oo yhtään ystävätä, kaikk' on vihamiehii,
Miero paljo pauhoaa ja kuluttavi kielii.
Kaikki minua vihaavat ja vihaavat kuin käärme,
Soisivat mun menevän ja hukkuvani järveen.
Vaan en huoli mitänä, kun olen piika vakaa,
Maailma mahtaa soimata mua edestä ja takaa.
Enpä huoli maailmasta, huoli en paljo kestään,
Maailmassa vihataan ja vihat kauan kestää.
Enkä huoli itkeäkään enkä huoli vainen.
Jos mä kuinka itkisinki, ois se yhenlainen.
Itku silmät pimittää ja mure muovon muuttaa,
Nuorellenki neitoselle hiukset harmaat tuottaa.