Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka,
Moni poika minua houkutteli hukkaan.
Ei kasva ruusu kauniimpi kuin tyttö Karjalassa,
Eik' enempätä tahota, kun olen maailmassa.
Minä tyttö ihana, kun mun pojat näkee,
Huoli syttyy sydämehen, mieli naia tekee.
Moni poika minua toivottavi hukkaan,
Vaan en minä monen pojan toivottava ookkaan.
Silkkisaalin rinnalla ei pastihuivi passaa,
Eikä kelpaa kehno poika tätä tyttöä vastaan.
Omapa kulta tieossani, vaikk' ei ole lässä,
Eikä koko kirkkoherran alustassa tässä.
Minun kultani kaupungissa, kaupunki on suuri;
Rakkaus on vahvempi kuin Turun linnan muuri.
Kuopioss' on kultani ja olkoon terve siellä!
Itse kasvan Karjalassa pari vuotta vielä.