Kun on kysymys kirjailija, toimittaja Niilo Kivisen yli satavuotta
vanhan pienoisromaanin 'Vanhoillinen' tekstin uudelleen
kirjoittamisesta, lienee muutama sana lukijalle saatteeksi paikallaan.
Niilo Kivinen on kirjoittanut kaksi muutakin pienoisromaania: 'Tuppelan
Kalle ja Koturi-Heikki' ja 'Aholan asukkaat'. Kun Lehtimäki-seura on
metsästyksen jälkeen löytänyt edellämainitut romaanit, on niistä otettu
näköispainokset samojen kansien väliin toistakymmentä vuotta sitten.
'Vanhoillinen' romaanin käsikirjoituksen on arkistosta löytänyt entinen
lehtimäkeläinen, opettaja Ahti Vallinmäki. Vanhoillinen on julkaistu
vuonna 1891 Vaasassa ilmestyneen sanomalehti Pohjalaisen
alakertapalstalla, sen novelliosastossa. Niilo Kivinen on toiminut
saman lehden toimittajana. Lehti on mikrofilmattu jälkeenpäin. Filmiltä
otetut monisteet olivat hyvin heikkoja. Lehdet ovat olleet hyvin
huonokuntoisia tai filmit ovat säilyneet huonosti. Niistä ei ollut
mahdollista ottaa näköispainosta, vaan ne oli kirjoitettava uudestaan.
Suuri osa lehdestä otetuista kopioista oli luettava pöytälampussa
olevan suurennuslasin kautta. Muutamia lauseita kirjan loppusivuilta
jäi selvittämättä sittenkin.
Vanhoillinen kuvaa hyvin elävästi 1800-luvun lopun elämää. Niilo
Kivisen huomiot kanssaihmisistä ja asioista eivät ole perustuneet
arkistoihin säilöttyihin tietoihin, vaan hän on kirjoittanut siitä
ajasta, jota hän on itse elänyt. Esimerkiksi kansakoulun perustaminen
on ollut Lehtimäellä, ja varmaan hyvin monissa syrjäseudun kunnissa
ympärilläkin, hyvin samanlainen kuin Kivinen kuvaa. Esimerkiksi
Lehtimäellä on ensimmäinen kansakoulu aloittanut toimintansa saman
vuoden syksyllä kuin tämä kirja on julkaistu Pohjalaisen alakerrassa,
ja naapurikunnissa samoihin aikoihin.
Kirjan sanat, lauseet ja virkkeet on kirjoitettu alkuperäisessä asussa,
mikäli joka sanasta vain on saanut selvän. Tekstin kappaleasua on
muutettu paremmin vuoropuhelumaiseksi, niin kuin kirjoissa yleensä.
Sanomalehden palstalle ne on ahdettu hyvin tiiviiseen. Välimerkitystä
on täydennetty luettavuuden parantamiseksi, eivätkä kaikki välimerkit
ole näkyneetkään kopioissa. Teksti muuten on sanasta sanaan Niilo
Kivisen tekstiä.
Kun ajattelee aikaa Niilo Kivisen ajoista 1800-luvun loppupuolelta,
jolloin kansakouluja alettiin perustaa näille syrjäseuduillekin, on
kehitys yhteiskunnallisesti ja varsinkin teknisesti ollut valtava.
Useimmilla ihmisillä oli silloin ainakin välttävä lukutaito kirkon ja
kiertokoulun opetuksen ansiosta, mutta kirjoitustaito oli vielä
harvinaisuus. Useimmat asiakirjat allekirjoitettiin puumerkillä. Tänä
päivänä käsinkirjoitus ja kirjoituskonekin on jäämässä sivuun, ja
pääosa teksteistä kirjoitetaan tietokoneella, niin tämäkin 'uusi'
käsikirjoitus annetaan kirjapainolle tietokoneen levykkeellä.
Toivon lehtimäkeläisen kirjailijan Niilo Kivisen kirjan parissa
mielenkiintoisia tutustumishetkiä 1800-luvun loppupuolen asioihin ja
asenteisiin.