Kuningas, liian kova
Te ootte. Ei. Taas Ruotsin lippu liehuu
ja Tanskan kätyrit on maast' ajettu.
Kopea pappi Ölantiin on paennut
rauvennein voimin: kansa nuorekkaana
kuin muinoin Engelbrektin aikoina
aseihin nousi, Juutin ikeen mursi,
ja Ruotsin vapaamiehet parhaimmat
herr' Eerik, Niilo Sture kansaa johtaa
ja uljahasti voitost' voittoon vie.
Mut yks vain nim' on, jota tunnustetaan,
yks on vain mies, mi koossa joukkoja
voi pitää: ilman Teitä Ruotsin voima
taas pirstoiks hajoo. — Herra kuningas,
Te ette kansaa, isänmaata heitä,
Te riennätte sen joukkoin nenähän!