Oi, kuningas! Ei tyhjä kaiku vaan
tää nimi ole. Ruotsin neuvoskunta
ja kaikki kansa, herrainpäivill' ollen,
niin meidän kautta Teitä tervehtää.
Teit' unhottamaan pyytää, anteeks suomaan
mit' onpi rikottu ja tehty Teitä vastaan.
Yks tunne vaan nyt rinnat kohottaa:
pois pikkuherrat, jälleen kotimainen
kuningas saakoon kruunun Eerikin;
yks huuto vaan nyt kaikkein suusta raikuu:
eläköön Kaarlo kuningas! Se huuto
se kohos mökeist' uljaan Taalainmaan,
se valloitti jo manteret ja linnat,
ja Tukholmista eteenpäin vain vyöryy
yl' Göötain vainioitten viljavain.