Kristiina, minä voisin ehkä rahtusen rakkautta saada, joll'en olisi
kuningas, joll'et sinä pelkäisi tuota kuningas-nimen revennyttä
rääsyä, — — Nyt minä heitän sen hartioiltani tuon purpuraliepeen,
joka kerta minua viekoitti. Nyt min' en ole muuta kuin ihminen.
Sinä olet huomannut, että olet minulle kallis: tää käsi, joka on
miekkaa kylliks heiluttanut ja valtikkaa väsynyt kantamahan, se
tarjotaan nyt sinulle; vielä on sillä voimaa sua suojelemaan, jos
vain uskallat sille antautua.
KRISTIINA (liikutetulla vaan varmalla äänellä).
Voitteko sen tehdä. Oletteko ajatellut, mitä siinä tarjouksessa on?
Minä en ole syntynyt ylhäisten saleissa, en valtaistuinta varten.
— — (Hetken jälkeen). Te ette ole valmis siitä ainiaksi luopumaan,
ette voi loistosta ja maineesta kaukana viettää elämäänne. Ja
siinä kuluu minun elämäni. Ette voisi luvata siinä viihtyä. Teidän
paikkanne on, missä Ruotsin kruunusta taistellaan...