Virkaheitto kuningas! Niin, se mun arvoni! Ooh, tuo kultainen kruunu,
— ett'ei se koskaan olisi hiuksiani painanut. Se huikaisi silmiäni,
ja se oli kova ja raskas. Se vei onneni, se vieroitti ystäväni...
ja vielä päästäni pudottuaan se tuopi samaa kirousta. Vieläkin minun
nimeni on kuningas, ja kuninkaalla ei ole ystävää. Nekin jotka sitä
voisivat olla, eivät uskalla häntä lähestyä muutoin kuin kylmän
naamarin takaa.