Pessimistisyyteen taipuvainen Marilla valmistautui uusiin
ikävyyksiin, kun Anna taas alotti koulunsa. Mutta hänen pahat
aavistuksensa eivät toteutuneet. On mahdollista, että Annaan
hieman vaikutti hänen vierustoverinsa, mallityttö Minnie Andrews;
hänellä ja herra Phillipsillä ei missään tapauksessa ollut enää
muita yhteenottoja toistensa kanssa. Hän syventyi koko sieluineen
opintoihinsa, lujasti päättäen, ettei hän millään alalla päästäisi
Gilbert Blytheä edelleen.
Heidän kilpailunsa ensimäisestä sijasta luokalla tuli pian ilmeiseksi.
Gilbert otti asian sangen hyvälaatuisesti, mutta on pelättävissä,
ettei samaa arvostelua voida sovelluttaa Annaan, jolla oli onneton
taipumus pitkävihaisuuteen. Hän oli yhtä kiihkoisa vihassaan kuin
rakkaudessaankin. Hänen sisunsa ei sallinut hänen myöntää, että
hän aikoi ehättää Gilbertin edelle, sillä sehän olisi ollut samaa
kuin tunnustaa hänen olemassaolonsa, josta Anna itsepintaisesti
oli olevinaan tietämätön, mutta he lukea pänttäsivät kilvan, ja
ahkeruuden palkinnot tulivat heidän kummankin osaksi.
Milloin istui Gilbert ylimpänä heidän luokallaan milloin nytkäytti
Anna pitkiä punaisia palmikkojaan ja selvitti kysymyksen, joka
Gilbertin oli jättänyt vastausta vaille. Jonakin aamuna Gilbertin
kaikki laskut olivat oikein ja palkinnoksi kirjoitettiin hänen
nimensä luokan taululle; seuraa vana aamuna oli Anna -- ikävä
kyllä, ei Cordelia -- siellä, senjälkeen kuin hän koko edellisen
illan oli taistellut desimaaliensa kanssa. Eräänä kauheana päivänä
olivat molemmat kilpailijat samanveroisia, ja heidän molempien nimet
kirjoitettiin taululle yhdessä. Se oli melkein yhtä vihaksipistävää,
kuin jos joku häijynkurinen toveri olisi kirjoittanut heidän nimensä
alatusten eteisen seinälle, ja Annan närkästys oli yhtä silminnähtävä
kuin Gilbertin tyytyväisyys.
Kirjallisten kokeitten kestäessä joka kuukauden lopussa oli jännitys
pelottava. Ensimäisenä kuukautena pääsi Gilbert hänestä edelle kolme
pistettä. Seuraavana löi Anna hänet laudalta viidellä pisteellä.
Mutta hänen voitonriemuaan samensi hieman se tosiasia, että Gilbert
sydämellisesti onnitteli häntä koko koulun kuullen. Hän olisi
nauttinut enemmän, jos Gilbert olisi tuntenut tappion katkeruutta.
Herra Phillips ei ollut mikään etevä opettaja, mutta oppilas, joka
niin hellittämättömästi kuin Anna oli päättänyt pyrkiä tietojen
omistamiseen, voi tuskin olla tekemättä edistysaskelia, vaikka opetus
olisi ollut vieläkin ala-arvoisempaa. Lukukauden lopussa sekä Anna
että Gilbert muutettiin viidennelle luokalle, josta oli seurauksena
useitten uusien aineitten mukaan tulo koulun lukujärjestykseen,
niiden joukossa ranska, geometria ja algebra. Geometriasta tuli
Annalle koetuskivi.
-- Se on jotain niin hirveätä, Marilla, ähkyi hän. -- En koskaan
siitä viisastu... Alituisesti tuntee olevansa tyhmien sääntöjen
sitoma, ja mielikuvituksella ei ole mitään toiminta-alaa... Herra
Phillips sanoo, että minä olen pahin pölkkypää, kun geometriasta on
kysymys, mitä hän koskaan on nähnyt. Ja Gil -- tarkoitan muutamat muut
ovat siinä niin varmoja. Häpeän niin kauheasti, tietäkääs, Marilla.
Yksinpä Dianakin tulee siinä paremmin toimeen kuin minä. Mutta se,
että Diana on minua taitavampi, voi kyllä käydä laatuun... Vaikka
emme koskaan puhele, rakastan häntä sanomattomalla rakkaudella.
Kaikissa tapauksissa, Marilla, ei voi kauan olla pahoillaan niin
hauskassa maailmassa kuin tämä on, eikö totta?