Lukijalle.
Jo lapsena kiintyi huomioni Wermlannin synkillä salomailla asuviin
suomalaisiin. Heidän ulkomuotonsa, tapansa, pukunsa ja kielensä eivät
voineet olla herättämättä sekä vanhojen että nuorten huomiota. Heidän
köyhyytensä, heidän ankara taistelunsa olemassaolosta ja ennen kaikkea
heidän eränkäyntinsä ja tarinansa vetivät puoleensa vastustamattomasti
ja herättivät mielessäni voimakkaan halun lähemmin tutustua noihin
erikoisiin ihmisiin.
Sitten toimeni veivät minut moneksi vuodeksi aivan heidän keskuuteen.
Mitä silloin jouduin näkemään, vain lisäsi tiedonhaluani ja
harrastustani tuota melkein unohduksiin joutunutta kansaa kohtaan, joka
19 vuosisadan keskivaiheilla eleli synkissä metsäseuduissa ja jota
tuskin nimeksikään tunsi sen maan väestö, jossa se oli raivannut korpia
ja elänyt aikojaan.
Tämä eloisa innostus antoi minulle aiheen sovittaa etupäässä nuorisoa
varten ja kertoa ne tarinat ja sadut, jotka olen kuullut ja säilyttänyt
muistissani. Niissä on paljon totta, siitä ei ole epäilystäkään, vaikka
kansa onkin taipuisa ihannoimaan ja kaunistamaan kaikenlaisilla hyvillä
ominaisuuksilla niitä henkilöitä, jotka ovat saavuttaneet sen
luottamuksen ja kunnioituksen, mutta sitä vastoin näkee ainoastaan
varjopuolia niissä, jotka ovat herättäneet siinä vastenmielisyyttä.
"Historiallisen johdannon" ainekset olen lainannut etupäässä tohtori
Petrus Nordmannin yliopistollisesta väitöskirjasta "Finnarne i
mellersta Sverige" (Helsingissä 1888), lehtori Gottlundin teoksesta
"Lukemisia suomalaisille" sekä Albrekt Segerstedtin käsinkirjoitetuista
muistiinpanoista.
Jos yksinkertaiset kertomukseni suomalaisten elämästä ja eränkäynnistä
voivat herättää harrastusta ja säilyttää muiston vieraasta kansasta,
joka uskomattomia vaivoja ja puutteita kärsien on raivannut korpia
viljelykselle ja on nyt saatettu yhdenvertaiseksi meidän,
ruotsalaisten, kanssa, tämä vähäinen teos on saavuttanut
tarkoituksensa.
Tukholmassa marraskuulla 1893.