Oottako kuullu sitä juttua, jost'ei alajärvelääset kärsi kuulla
puhuttavankaa?
Ovat niin sinnis, että tukkaha ottaa, jos vähänki viittooloo, että
kuinkas ne nahkakaupat nyt Alajärvellä vetelöö?
S oon murheelline ja opettavaane kertoomus ja sitä varte mä sen
kerronki, vaikka s’oon vähä vanha.
Se tapahtuu Alajärven Luaman kyläs syksyllä pari vuatta sitte, ku oli
samallaane nahaanostovimma ku nykkin, että joka miäs vain pyytelöö
ostaa kaikellaasia nahkoja.
Nahaat nousivat joka päivä. Tuata nuan nahkaan hinnat nousivat, piti
mun sanua. Joka ostaja toisensa kimmalla nosti hintoja, nii että
alajärvelääsen Sisälle meni iⁱtte ahneuren pahanenki. Tuumivat että:
— En totisesti myykkää viälä. Kyllä hinta viälä nousoo.
Silloo ilmestyy Luamen Ellan laron seinähä ilmootus:
»Ostan kaikellaasia nahkoja t.k. 15 p:nä täs taloos. Lammasnahaasta
maksan 13 mk ja vasikannahaasta 15 mk.»
Ja nimi oli leviästi alla.
Mutta silloon johratti sokia kohtalo reissaavaasen jätkän Luaman
kylähän. Ja ku se kuuli ja näki kuinka alajärveläästen silmät kiiluu
voiton himosta ja oli imehrelly, etteivät ne jo ollehet nylkenehet
ittiänsäkki ja parkinnehet omaaki nahkaansa, nii se päätti kans ruveta
nahkojen ostajaksi. Ja kirjootti suuren plakaatin sen toisen ostajan
viärehen siihe seinähä. Siinä seisoo, että:
»Ostan t.k. 16 pnä täs taloos nahkoja ja maksan lammasnahaasta 20 mk ja
vasikannahaasta 25 mk. — Matti Sälli.»
Kun kylälääset näkivät tämän plakaatin, niin niiren rupes silmät aivan
pyärimähä ja sanoovat että:
— Hulluko s'oon tua toinen ostaja?
Muuta eivät sanonehekkaa, ku panivat vinkiää konit aisoihi ja
häntäpystys hyppööttivät ympäri pitäjää, koluten joka nurkan. Ostivat
mitä saivat. Ja toiset olivat niin härisnänsä, etteivät hoksannehet
kattua mitä nahkoja saivakkaa kuarmihinsa. Yhrellä oli ollu usiampia
koirannahkojakin ja yks oli saanu suuren valkoosen kollikissan nahaan.
Oli vaan tykänny että:
— Kovasti on silukarvaane.
Tuli sitte se 15:ta päivä ja se ostaja monella hyvällä hevoosella
kylällä. Mutta tyhjänä sai lähtiä. Ei kukaa tullu kutkahtamha.
Mutta annas kun valkeni 16 päivä! Nahkakuarmia oli aiva mustana.
Nahkoja tuatihi hevoosilla, potkuriilla ja kantamalla. Oli ku Kajaanin
markinoolla. Ja ne, joll'ei ollu muuta ku oma nahka, leukaalivat että:
— Ny on taloonjussit piiskannehet lamphansa ja vasikkansa uloos
nahoosta. Tulvana vuanna saavat emännät keritä kissinsä sukkavillooksi.
Ja sitte ruvettihi kyselemähä, mihnä se ostaja on. Sitä ei löytyny
puusta ei maasta. Se lurjus makas MÖksynkyläs seljällänsä ja nauraa
kitkutti katketaksensa. Mutta Luamankyläs ei naurettu. Siälä manattihi
ja präiskättihi, että s’oli aivan hirviää.