Oottako kuullu mitä varte koulupojill’ on korvat?
Te luuletta vishin, että n’oon sitä varte että kuunnella?
S’oon sitte julma erehrys!
Ei korvilla kuunnella, vaan korvan reijillä ettäs sen tiätääsittä tekin
jok'etta oo luannonhistoriaa lukenehet.
Korvat on koulupojilla sitä varte, että opettajall' olis jokin kripa,
johka tarttua, kun naskalia pitää välihin nostella.
Mihkäs niitä ottaas kiinni, kun ne juupelit pitää lyhkäästä tukkaa?
Nenästäkö?
Ei passaa! S’oon koulupojilla niin pehmoone ja lipoone, että aina
lipsahtaa, ku yrittää.
Ja useen niin piäniki, ettei sitä saa kourahansa.
Näpsyttimillä sais kyllä kiinni, mutta vois nenänypykkä päästä irti. Ja
s’olis pojalle elämän ikuune vahinko.
Eihä sitä aikamiähenä voitaasi sitte enää nenästä vetääkkää.
Ja ny on mulle kirjoottanu Jurvasta yks tyhmä miäs, että siälä on
opettaja, joka repii ihmisten lapsilta korvat.
Se miäs, joka näin kirjoottaa, on aasi. Se on selvää.
Kun ei se hoksaa, ettei s’oo opettajaan vika, vaan niiren poikaan.
Elikkä oikiastansa niiren poikaan papan ja mamman, kun ovat laittanehet
mukuloollensa niin huanot korvat, ettei ne kestä tavallista
koulunkäyntiä.
Mitä sellaasilla korvilla teköö?
Paras on, että ne repii pois jo kotona. Niin ei tarvitte opettajaa
moittia, että se korvista »meirän poikaa» kiikuttaa.
Koulun ja koron pitää olla voorovaikutukses, sanothan kouluhallituksen
kiartokirjees.
Se tarkoottaa sitä, että lasten vanhempaan pitääs jo kotona repiä
kakarootansa niin korvista, ettei opettajan tarvitte muuta ku opettaa.
Jos ei niitä kotona korvista veretä, niin pitää opettaja-paraan tehrä
sekin.
Sillä koulupoikaan korvista repiminen on aivan välttämätööntä ja
herelmällisen oppimisen ensimmäänen ehto.
Ja jos korva sattuu irti pääsemhä, niin siitäki on lapselle vain hyätyä.
Ei talvella korvia palele.