Myöskin Amerikassa olevat suomalaiset sosialistit ovat jakautuneet
kahteen leiriin, kommunisteihin ja »noskelaisiin», joiden keskinäiset
tunteet ja niiden ilmenemismuodot vetävät loistavan voiton kissain ja
koirain yleisesti tunnetuista väleistä.
Maaliskuun 16 p:nä alkoi Fitchburgissa Yhdysvalloissa »Raivaajan»
talolla Suomalaisen Sosialistisen Kustannusyhtiön vuosikokous.
Yhtiökokoukset voivat kestää lyhemmän aikaa ja voivat myöskin kestää
pitemmän aikaa. Tämä kokous kesti 5 päivää.
Muutamia päiviä ennen kokouksen alkua saapui Fitchburgin Amerikan
suomalaisten kommunistien päämies Vilho Boman järjestämään Fitchburgin
»noskelaisille» musertavaa tappiota, ja koska hän pian havaitsi, että
yhtiön osakasten enemmistö oli kirottuja noskelaisia, päätti hän koota
yhtiökokoukseen muuta väkeä. Mitäs sillä väliä, ukko kuin ukko.
Kokouksen alkaessa saapuikin Vilho Bomanin johdolla kokouspaikalle
melkoinen paljous väkeä, joka tuntui ilmeisesti valmiilta ottamaan
»Raivaajan» haltuunsa. Tämä joukkue, joka oli varustautunut sadoilla
valtakirjoilla, ei tosin kuulunut yhtiöön, mutta niinkuin sanottu,
välipä sillä. Kommunistit ovat aina olleet sellaisten muodollisuuksien
yläpuolella.
Pikkumainen johtokunta oli järjestänyt valtakirjojen tarkastuksen.
Kommunistit huusivat alas johtokunnan ja tarkastuslautakunnan, mutta se
ei tullut alas. Se ryhtyi tarkastamaan.
Kommunistit päättivät heittää yhtiön ulos ovesta ja ryhtyivät
toteuttamaan aikomustaan, mutta yhtiö jaksoi kuitenkin pysytellä
sisässä, ja niin päästiin ensimmäisen kokouspäivän iltana tarkastuksen
alkuun.
Toisena päivänä jatkettiin kokousta vilkkaan mielialan vallitessa.
Tarkastuskomitea esitti 900 valtakirjaa hylättäväksi.
Kommunisti Boman esitti, että puheenjohtaja heitettäisiin ulos ja hän,
Boman, rupeaisi puheenjohtajaksi. Hra Boman koetti etupäässä päästä
käsiksi puheenjohtajan kurkkuun, ja kommunisti Onni Saari, »vaahto
suusta valuen, nyrkkiä pöytään takoen ja silmät hurjasti päilyen,
milloin pääsisi puheenjohtajan selkäpuolelle», yritti pääasiassa
saartaa puheenjohtajan takaapäin, päästäkseen hänen niskaansa samaan
aikaan kun toveri Boman pääsee mainittuun niskaan liittyvään kurkkuun
käsiksi.
Puheenjohtajan valppaan varovaisuuden vuoksi raukeni tämä
hyökkäyssuunnitelma, jolloin kommunistit nostivat niin kovan huudon,
että tilaisuuteen saapui joukko poliiseita tiedustelemaan, mistä täällä
keskusteltiin.
Tämän johdosta tuli huuto vielä suuremmaksi, kun nyt myöskin poliisit
koettivat saada äänensä kuuluville.
Sen jälkeen:
Hyväksyttiin valtakirjain tarkastajain ehdotus 900 valtakirjan
hylkäämisestä.
Siitä seurasi, että:
Kommunistit yrittivät taas hajoittaa kokouksen.
Tämäkään yritys ei onnistunut.
Siitä kommunistit hermostuivat.
Jonka johdosta he huusivat nyt niin, ettei semmoista huutoa oltu kuultu
Fitchburgissa eikä monessa muussakaan paikassa siitä lähtien, kun
Kolumbuksen laivan tähystäjä huusi:
— Maata, maata!
Koska puheenjohtaja ei voinut saada ääntään kuuluville, ryhtyi hän
_kirjoittamaan ehdotuksiaan mustalle taululle._
Siitä oli luonnollisena seurauksena, että:
Kommunistit hyökkäsivät mustalle taululle ja pyyhkivät puheenjohtajan
ehdotukset pois.
Sillä välin yhtiön osakkaat järjestivät voimaperäisen hyökkäyksen
ja heittivät kommunistien valtakirjattoman varusväen kokoussalista
eteiseen.
Sitten he järjestivät poliisit ja lujan vartioväen puolustamaan mustaa
taulua.
Tämän jälkeen kirjoitti puheenjohtaja taas esityksensä mustalle
taululle.
Koska kommunistien varaväki tuntui alkavan hajoittaa taloa, käytiin
välillä heittämässä sanottu varaväki eteisestä kadulle.
Yhtiökokous palasi takaisin ja jatkoi asiain käsittelyä.
Kommunistien varaväki piti kadulla kokouksen, keskustellen uudesta
rynnäköstä sekä noskelaisten ja poliisien ulosheittämisestä, mikä
kuitenkin jäi tekemättä.
Täten jatkui kokous 5 päivää, ja tulivat siellä sosialidemokraattien
ehdotukset päätöksiksi.
Jonka jälkeen »Raivaaja» antoi tovereista kommunisteista seuraavan
ystävällisen lausunnon:
»Jos aasit perustavat uuden yhteiskunnan, he myöskin tulevat särkemään
sen».
— Luulenpa poikain vähän kiivastuneen, sanoi Karrin isäntä.
(1921.)