pidettiin näinä päivinä (asianhaarojen johdosta) Pöllölän Hölölässä.
Läsnä oli kolme äänimääräistä kommunistia ja leipuri Pussisen
aikamies-poika, jota vakaumuksestaan huolimatta ei vielä ole voitu
hyväksyä III:nteen internaaliin.
Sihteeriksi valittiin Mikko Tarjus.
Sihteeri kysyi, eikö kokous valitsisi myöskin puheenjohtajaa. Asiaa
harkittuaan kokous lausui vakaumuksenaan, että kyllä kai me nämät asiat
ilman puhemiestäkin hoidamme.
Merkittiin.
Sihteeri kysyi, että eikös pitäisi muodon vuoksi olla vähän ohjelmaakin?
Tämän kysymyksen johdosta erinäiset valveutuneet kansankerrokset
lievästi hymyilivät.
Pussisen aikamiespoika ilmoitti, että jos on ohjelmaa tarvis, niin
hänellä olisi taskussaan »Punalippu, tämän maan työläislasten ainoa oma
lehti».
Kokous suhtautui asiaan mielenkiinnolla.
Sihteeri Mikko Tarjus pohjusti alustettavaksi kysymyksen, voidaanko
sallia Pussisen pojan, III:manteen internaaliin kuulumattomuudestaan
huolimatta, esittää ohjelmaa?
Toveritsitar Riitta Käyhkö hymähti, että esittipä tällaisessa
kokouksessa mitä tahansa.
Pussisen aikamiespoika otti ohjelman taskustaan ja selosti lyhyesti,
ettei se olekaan »Punalippu, tämän maan työläislasten ainoa oma lehti»,
vaan kaunokirjallinen magahsiini »Liekki».
Koska ei kokouksella ollut mitään sitäkään vastaan, niin luki Pussisen
poika huomattavalla antaumuksella lehden ensimmäisen kertomuksen, jonka
nimi "Jäälilja myrskyssä".
Kokouksen harvalukuisuuden vuoksi ei onnistunutta esitystä tervehditty
aploomeilla.
Sihteeri Mikko Tarjus perusteli selväpiirteisesti kysymyksen, mistä
kävi selville, että edustajamiesvaalit valtiopäiväasioita varten
tapahtuvat tämän kuun lopussa taikka ainakin ensi kuun alussa, joten
että puolueen olisi määriteltävä kantansa.
Toveritsi Simo Tarnainen piti tämän johdosta valtiollisen esitelmän,
mistä kävi epäämättömästi selville, ettei yhteistyö porvarillisten
hengenheimolaisten kanssa liene tällä hetkellä suotavaa, koska
Englannin inhoittavat riistokäpälät uhmaavat sovjettia ja sasukraatti
Tannerheimo on paraadissa tervehtinyt valkaisukaartia.
Hyväksyttiin.
Sihteeri Mikko Tarjus kysyi, olisiko valveutuneilla kansankerroksilla
mahdollisesti halua lausua vastalauseensa kaikkia sasuakraatteja
kohtaan.
Hyväksyttiin inhomielisesti.
Rouva Riitta Käyhkö kysyi, onko mitään perää siinä, että erään
komisariuksen kuoleman johdosta on ammuttu Neuvosto-Liitossa erinäisiä
vastavallankumouksellisia. Mihin Mikko Tarjus, pää-äänenkannattajan
selostuksiin viitaten, vastasi puolileikillisessä sävyssä, että
napsuttelihan ne niitä.
Kokous lausui tämän johdosta tunnustuksensa.
Riitta Käyhkö esitti valveutuneitten kansankerrosten naurahtaessa,
että tällä teloituksella on oleva merkityksensä vähävaraisten ainesten
lopulliseen voittoon viemisessä.
Asiaa pohdittaessa päätettiin, että niin on, ja että kommunististen
solujen on vaaleissa äänestettävä sitä puoluetta, jonka äänenkannattaja
on »Punalippu, tämän maan työläislasten ainoa oma lehti».
Kokouksen päättäjäisiksi laulettiin tunnelmapitoisesti:
»Kiikkuri, kaakkuri,
kirjava lintu.
viidellä, kuudella äänellä vinkuu».
Sihteerinviran puolesta:
_Mikko Tarjus._
(1927.)