Kommunismin ylimäär. yhtiökokous pidettiin Pöllölän Hölölässä klo 5,6
i.p.p. ehtoolla.
Läsnä oli 11 kommunismia ja Pussisen aikamiespoika. Kuin on noske.
Puhemieheksi valittiin osake-enemmistöllä suutari Näppinen, joka
esiintoi tunteellisia tervehdyssanoja. Pikakirjuriksi nimitettiin Mikko
Tarjus.
Kun oli laulettu moniäänisesti: »On sitä Suomessa sakia, joka pelkää ei
kieltolakia», lausui Reeta Sinkkonen tunnetulla taidolla runopukuisen
»Lahtarin suolet», mikä aiheutti vilkasta suosiota runsaslukuisessa
yleisössä. Huudettiin tekijä esille.
Otettiin käsiteltäväksi edellisessä kokouksessa viheriän veran alle
pantu kysymys Pussisen pojasta. Puhemies luki julkisesti Pussisen pojan
anteeksipyynnön »Savon Kansasta», jonka tähden pöytäkirjaan merkittiin,
ettei Pussisen poika ole enää noske ja että häntä on kohdeltava
toverina. Pöytäkirja tarkastettiin paikalla.
Puhemies piti paikan päällä selväpiirteisen siteerauksen
porvarillisesta mädännäisyydestä, jota kokous kunnioitti seisoalleen
nousten.
Laulettiin kolme värsyä laulusta »Haituli halituli hattan tattan»,
jonka jälkeen nautittiin virvokkeita.
Virallisen ohjelman ulkopuolella ilmoitti Pussisen poika ingocnido,
että limonaatipullollinen häntä ihteään on alentunut 95 mk:sta 80
mk:aan, jota tervehdittiin vilkkailla mieltymyksen osoituksilla.
Kun oli nautittu kahvia y.m. virvokkeita, ryhdyttiin jatkamaan kokousta.
Pikakirjuri Mikko Tarjus pohjasi kysymyksen kommunismin suhteesta
kieltolakiin ja esiintoi järkiperäisiä aiheita molemminpuolisista
katsantokannoista. Puhujan mielestä oli kommunismin suhteellisuus
kieltolakiin sama kuin muihinkin porvalien yhteiskunnan lakeihin,
nimittäin että mäskiksi vain semmoiset kaikki, ei ne ole minkään
väärttejä.
Tämän johdosta syntyi laajaperäinen puheenvaihto, jossa toiset yhtyivät
Mikko Tarjuksen maailmankatsantoon, kun taas toiset sanoivat, että ei
porvali noudata sitä lakia, jonkatähden proledaarin juuri on sopiva
sitä kannattaa. Reeta Sinkkonen esiintoi surkutteluja häpeällisten
syiden takia, muuttuen siten keskustelu yleismölinäksi, jossa äänten
enemmistöllä huudettiin alas kaikki puhujat. Puhemiehen esityksestä
päätettiin hyväksyä keskustelu vastaukseksi kysymykseen.
Koska on tapahtunut, niinkuin »Pohjan Kansassa» t.k. 10 p. n:ro 6
»Kirje Arpelasta» kertoo, että paikkakunnan isäntämiehet »kokoontuvat
aina työväentalolle juomaan ja laulamaan», niin päätettiin lausua
halveksiminen ja vaatia selvää luokkatietoisuutta vallankumouksen
pohjalla.
Kirkonkylän noskelaiselta työväenyhdistykseltä oli tullut kirjelmä,
jossa ehdotettiin yhteistoimintaa sotahuhujen kukistamiseksi Karjalan
Kommuutissa. Asiasta keskusteltua leimattiin tämä ehdotus 11 äänellä
rovokaattoriksi ja päätettiin koota köyhälistön rivit irralleen
valkoisten sosialidemokraattien houkuttelevasta valhevaipasta.
Vastauskirjelmää laatimaan valittiin suutari Näppinen ja Mikko Tarjus.
Esitettiin suljettujen ovien takana keskusteltavaksi uuden kapinan
alkamisesta. Asia pantiin pöydälle, kunnes ent. punakaartilainen
Sipi Tarnanen, jonka luokkaoikeus on tuominnut linnaan rekivällyjen
varastamisesta, on päässyt vapaaksi. Kokouksen puolesta päätettiin
kirjelmällä kehoittaa Sipi Tarnasta käyttämään itsensä hyvin linnassa,
jos päästäisivät pois vähän ennemmin.
Koska ohranan kellarista on löydetty luuranko, jota lahtarit ovat
käyttäneet opetusvälineenä, niin päätettiin vaatia, etteivät porvarit
saa käyttää ihmisen luita opetuksessa kouluissa, vaan otettakoon muita
luita.
Suutari Näppisen ehdotuksesta päätettiin hyväksyä, että ohrana
on lakkautettava ja sen tehtävät jätettävä luokkatietoisille
kommunisteille. Julistettiin.
Kommunistisen ohranan nimeksi hyväksyttiin yleisellä huutoäänestyksellä
kaurana.
Kun oli kuultu Pajusen Eemelin' referaatti länsimaisen kapitalismin
romahduksesta ja Neuvosto-Venäjän tuotantojärjestyksestä, joka on
taannut maailman vallankumoukselle loistavan menestyksen, päätettiin
lähettää neuvostoviranomaisille myötätuntoinen apuraha-anomus
kommunistilehden perustamista varten Pöllölään. Päätoimittajaksi
valittiin suutari Näppinen ja aputoimittajaksi Mikko Tarjus.
Lopuksi laulettiin. »Tämän kylän ämmät, tappurahännät», jonka jälkeen
itsekukin hajautui kuutamossa kotiansa kohti...
(1922.)