Jeppo, Maffio, Ascanio, Oloferno, Don Apostolo,
Gubetta, Gennaro, naisia, palvelijoita.
OLOFERNO lasi kädessä. Eläköön Xeres-viini. Xeres de la Frontera on
paratiisimainen kaupunki.
MAFFIO lasi kädessä. Viini, jota me juomme, on parempaa kuin teidän
juttunne, Jeppo.
ASCANIO. Jeppo ei voi olla kertomatta juttujaan, kun on vähänkään
juonut.
DON APOSTOLO. Tuonnoisena päivänä saimme kuulla niitä Venetsiassa
kaikkein loistavimman dooshi Barbarigon luona, tänään taas täällä
Ferrarassa jumalallisen ruhtinatar Negronin luona.
JEPPO. Silloin kerrottiin julmia juttuja, nyt kerrotaan vaan hauskoja.
MAFFIO. Hauskoja juttuja! Kuinka tapahtui niin, että don Siliceo,
kaunis kolmekymmenvuotias ritari, joka oli menettänyt perintönsä
pelissä, nai upporikkaan markiisitar Culpurnian, joka oli täyttänyt
neljäkymmentäkahdeksan vuotta. Kautta Bachon, onko se teistä hauska
juttu?
GUBETTA. Se on surullinen ja ravallinen juttu. Rappiolle joutunut mies
ottaa rappeutuneen naisen. Semmoista tapahtuu joka päivä.
Ryhtyy syömään. Tuon tuostakin nousevat jotkut pöydästä ja
tulevat etualalle puhelemaan, sill'aikaa kun pidot jatkuvat.
RUHTINATAR NEGRONI Maffiolle, osoittaen Gennaroa. Kreivi Orsini, teillä
on tuossa ystävä, joka näyttää kovin surulliselta.
MAFFIO. Hän on aina sellainen. Teidän täytyy antaa minulle anteeksi,
että toin hänet tänne, vaikk'ette ollut häntä kutsunut. Hän on minun
aseveljeni. Hän pelasti henkeni Riminiä valloitettaessa. Minä sain
Vicenzan piirityksessä iskun, joka oli aijottu hänelle. Me emme koskaan
eroa toisistamme. Elämme aina yhdessä. Eräs mustalainen ennusti meille,
että kuolisimmekin samana päivänä.
RUHTINATAR NEGRONI nauraen. Sanoiko hän teille, tulisiko se tapahtumaan
illalla vai aamulla?
MAFFIO. Aamulla.
RUHTINATAR NEGRONI nauraen vielä kovemmin. Teidän mustalaisenne ei
näkynyt tietävän, mitä sanoi. -- Ja te rakastatte tuota nuorta miestä.
MAFFIO. Niin paljon kuin mies voi miestä rakastaa.
RUHTINATAR NEGRONI. No niin, teillä on siis tarpeeksi toisistanne.
Olette onnellisia!
MAFFIO. Ystävyys ei riitä täyttämään koko sydäntä, arvoisa rouva.
RUHTINATAR NEGRONI. Mikä se sitten on, joka täyttää koko sydämmen?
MAFFIO. Rakkaus.
RUHTINATAR NEGRONI. Teillä on aina rakkaus huulillanne.
MAFFIO. Ja teillä silmissänne.
RUHTINATAR NEGRONI. Olette omituinen.
MAFFIO. Olette kaunis.
Kietoo kätensä hänen vartalonsa ympärille.
RUHTINATAR NEGRONI. Päästäkää minut, herra kreivi Orsini!
MAFFIO. Suudelma kädellenne?
RUHTINATAR NEGRONI. Ei.
Juoksee pois.
GUBETTA lähestyen Maffiota. Teidän asianne ovat hyvällä kannalla
ruhtinattaren suhteen.
MAFFIO. Hän sanoo minulle aina Ei.
GUBETTA. Naisen suussa on Ei aina Jaa'n vanhempi veli.
JEPPO tullen yhtäkkiä, Maffiolle. Mitä pidät ruhtinatar Negronista?
MAFFIO. Hän on ihastuttava. Meidän kesken, hän alkaa kovin kauheasti
repiä sydäntäni.
JEPPO. Entä hänen illallisensa?
MAFFIO. Täydellinen orgia.
JEPPO. Ruhtinatar on leski.
MAFFIO. Sen huomaa helposti hänen iloisuudestaan.
JEPPO. Toivon, ett'et enää epäile hänen illallisiaan?
MAFFIO. Minä? Kuinka? Olin hullu.
JEPPO Gubetalle. Herra de Belverana, voitteko ajatella, että Maffio
pelkäsi tulla illallisille ruhtinattaren luo?
GUBETTA. Pelkäsi? Minkätähden?
JEPPO. Sentähden, että Negronin palatsi on niin lähellä Borgian
palatsia.
GUBETTA. Hiiteen Borgiat! -- ja juokaamme!
JEPPO hiljaa Maffiolle. Minä rakastan tuossa Belveranassa sitä, ett'ei
hän rakasta Borgioita.
MAFFIO hiljaa. Todellakin, hän ei jätä ainoatakaan tilaisuutta
käyttämättä lähettääkseen heidät hiiteen aivan erityisellä taidolla. Ja
kuitenkin, Jeppo...
JEPPO. Mitä nyt?
MAFFIO. Olen aterian alusta alkaen tarkastanut tuota niin sanottua
espanjalaista. Hän ei ole vielä juonut mitään muuta kuin vettä.
JEPPO. Joko alat taas epäillä? Olet kovin yksitoikkoinen.
MAFFIO. Ehkä olet oikeassa. Olen hullu.
GUBETTA tullen takaisin ja katsellen Maffiota kiireestä
kantapäähän. Tiedättekö, herra Maffio, että olette rakennettu
elämään yhdeksänkymmentä vuotta ja olette erään isoisäni näköinen,
joka eli tuohon ikään ja jonka nimi niinkuin minunkin oli
Gil-Blasio-Fernan-Ireneo-Felipe-Frasco-Frasquito Belveranan kreivi.
JEPPO hiljaa Maffiolle. Toivon, ett'et enää epäile hänen
espanjalaisuuttaan. Hänellä on ainakin kaksikymmentä ristimänimeä. --
Mikä litania! herra de Belverana.
GUBETTA. Valitettavasti on vanhemmillamme tapana antaa meille enemmän
nimiä kasteessamme kuin rahoja naisessamme. -- Mutta mitä ne tuolla
nauravat? (Itsekseen.) Täytyy saada naisille joku tekosyy
poistuaksensa. Mitä tehdä?
Istuutuu pöytään.
OLOFERNO juoden. Kautta Herkuleen, hyvät herrat, en ole ikinä viettänyt
iltaa näin hauskaa. Hyvät naiset, nauttikaa tätä viiniä. Se on
makeampaa kuin Lacryma Christi, ja tulisempaa kuin Kypron viini. Se on
Syrakuusan viiniä, hyvät herrat.
GUBETTA syöden. Oloferno on juovuksissa, niinkuin näyttää.
OLOFERNO. Hyvät naiset, sallikaa minun lukea teille muutamia säkeitä,
jotka olen sepittänyt. Tahtoisin olla parempi runoilija kuin olen
ylistääkseni näin mainiota juhlaa.
GUBETTA. Ja minä tahtoisin olla paljoa rikkaampi mies kuin minulla on
kunnia olla voidakseni toimittaa ystävilleni tälläisiä juhlia.
OLOFERNO. Ei mikään ole niin ihanaa kuin laululla ylistää kaunista
naista ja hyvää ateriaa.
GUBETTA. Ell'ei ole vielä ihanampaa syleillä toista ja toista syödä.
OLOFERNO. Niin, minä tahtoisin olla runoilija. Tahtoisin voida
taivaaseen kohota. Tahtoisin, että minulla olisi kaksi siipeä...
GUBETTA. Niinkuin tällä minun fasaanillani tässä.
OLOFERNO. Minä lausun sittenkin teille sonettini.
GUBETTA. Herra markiisi Oloferno Vitellozzo! minä vapautan teidät
lausumasta sonettinne. Antakaa meidän juoda!
OLOFERNO. Te vapautatte minut lausumasta sonettini?
GUBETTA. Niinkuin vapautan koirat minua puremasta, paavin minua
siunaamasta, ja ohikulkijat heittämästä minua kivillä.
OLOFERNO. Kautta kaikkivallan! luulen että tahdotte loukata minua,
pikku espanjalainen.
GUBETTA. Minä en loukkaa teitä, italialainen jättiläinen. Minä vaan
kieltäyn kiinnittämästä huomiotani teidän sonettiinne. Ei muuta mitään.
Minun kitalakeni kaipaa enemmän Kypron viiniä kuin korvani runoutta.
OLOFERNO. Teidän korvanne, herra keritty kastilialainen, minä voin
sitoa kiinni jalkapohjiinne.
GUBETTA. Te olette jonnijoutava pässinpää! Hyi! Onko koskaan nähty
mokomaa? mies on juonut Syrakusan viiniä ja päihtyy niinkuin olisi
olutta särpinyt.
OLOFERNO. Tiedättekö, että minä voin hakata teidät neljäksi palaseksi!
GUBETTA leikatessaan fasaania. Minä en voisi sanoa samaa. Minä en
leikkele niin suuria kukkoja kuin te. -- Arvoisat naiset, saanko
tarjota teille tätä fasaania?
OLOFERNO tarttuen tikariinsa. Kautta jumalan, minä puhkasen vatsan
tuolta tyhmyriltä, olkoon hän vaikka vielä enemmän aatelinen kuin itse
keisari!
NAISET nousten pöydästä. Herra jumala, he aikovat tapella!
MIEHET. Siivolla, Oloferno!
Ottavat pois aseen Olofernolta, joka aikoo hyökätä Gubettan
päälle. Temmellyksen kestäessä naiset katoavat sivuoven kautta.
OLOFERNO koettaen riistäytyä irti. Kautta jumalan!
GUBETTA. Te runoilitte niin reippaasti jumalan nimeen, rakas
runoilijani, että naisten täytyi lähteä teitä pakoon. Olette tekin koko
kömpelö!
JEPPO. Se on totta se. Mihin hittoon joutuivat naiset?
MAFFIO. He pelästyivät. Miekka loistaa, naiset poistaa.
ASCANIO. Kyllä he palaavat takaisin.
OLOFERNO uhaten Gubettaa. Kyllä minä sinut huomenna tavotan, pikku
Belverana perkele!
GUBETTA. Huomenna saat tavottaa kuinka paljon tahansa.
Oloferno istuutuu, heilutellen ylenkatseellisesti
ruumistaan. Gubetta purskahtaa nauramaan.
Tuo pöllö! Pelotappas pois Ferraran kauneimmat naiset sonettiin
pistetyllä tikarilla. Suutuppas runon tähden! Minä luulen todellakin,
että sillä on siivet. Ei hän ole mikään mies, hän on hanhen poika. Hän
nukkuu yöpuulla, toisella jalallaan, tuo Oloferno.
JEPPO. Kas niin, tehkää sovinto, hyvät herrat. Huomenna voitte
katkaista toisiltanne kaulan kaikella kohteliaisuudella. Kautta
Jupiterin, te tappelette niinkuin aatelismiehet, mittelette miekkojanne
ettekä tikareja.
ASCANIO. Mutta todellakin, mihinkä ovatkaan miekkamme joutuneet?
DON APOSTOLO. Te unohdatte, että meidät saatiin jättämään ne etehiseen.
GUBETTA. Se varovaisuus oli hyvin paikallaan, sillä muuten olisimme me
tapelleet naisten läsnä ollessa; seikka, josta yksin Flanderin
piippuhampaat flaamilaisetkin olisivat punastuneet.
GENNARO. Se varovaisuus oli todella hyvin paikallaan.
MAFFIO. Kas Gennaroa, sinä avasit suusi vasta ensi kerran tänä iltana,
etkähän sinä juokaan! Ajatteletko vaan Lucrezia Borgiaa? Gennaro, sinä
olet varmaankin joissain lemmensuhteissa hänen kanssaan! Elä
kielläkkään.
GENNARO. Kaada minulle viiniä, Maffio! En hylkää ystäviäni enemmän
pöydän ääressä kuin taistelussakaan.
MUSTA PALVELIJA kaksi pulloa kädessä. Saako olla Kypron viiniä vaiko
Syrakusan viiniä?
MAFFIO. Syrakusan viiniä. Se on parempaa.
Musta palvelija täyttää kaikki lasit.
JEPPO. Rutto ruumiiseesi, Oloferno! Eivätkö naiset tulekkaan takaisin?
(Menee vuorotellen kummallekin ovelle.) Molemmat ovet ovat suljetut
ulkoapäin, hyvät herrat!
MAFFIO. Ettekö te nyt vuorostanne ala pelätä, Jeppo! He eivät tahdo,
että me heitä ajaisimme takaa. Siinä koko juttu.
GENNARO. Juokaamme, hyvät herrat.
He kilistävät.
MAFFIO. Terveydeksesi, Gennaro! ja että pian saisit tavata äitisi!
GENNARO. Suokoon jumala, että toivosi toteutuisi.
Kaikki juovat paitse Gubetta, joka heittää viininsä olkapäänsä yli.
MAFFIO hiljaa Jepolle. Ihan varmaan, minä näin sen.
JEPPO hiljaa. Mitä?
MAFFIO. Espanjalainen ei juonut.
JEPPO. Entä sitten?
MAFFIO. Hän heitti viininsä olkapäänsä yli.
JEPPO. Hän on päissään, ja sinä myös.
MAFFIO. Se on mahdollista.
GUBETTA. Juomalaulu, hyvät herrat! Minä laulan teille juomalaulun, joka
on parempi kuin markiisi Olofernon sonetti. Minä vannon isäni vanhan
kallon kautta, että laulu ei ole minun tekemäni, koska en ole runoilija
ja koska älyni ei ole tarpeeksi hieno osatakseni napauttaa loppusoinnun
aatteen päähän. Tässä lauluni. Se on osoitettu pyhälle Pietarille,
paratiisin kuuluisalle ovenvartijalle, ja sen aiheena on tuo hieno
arkaluontoinen ajatus, että Jumalan taivas on juomarienkin taivas.
JEPPO hiljaa Maffiolle. Hän on aivan päissään.
KAIKKI paitse Gennaro. Laulakaa, laulakaa!