Nikita ja Matrjona.
(Nikita huomaa äitinsä, ottaa nuoran kaulastaan ja käy jälleen oljille
loikomaan.)
_Matrjona_. (Tulee kiireissään.) Nikita, Nikita hoi! Sitäkös, kun ei
äännähdäkään. Nikita, mitä sinä, vai humalassako olet? Tule, Nikita
kulta, tule, mansikkani, tule. Väki jo tuskastuu odottaessa.
_Nikita_. Voi, mitä te olettekaan minulle tehneet? En ole ihminenkään
enää.
_Matrjona_. Mitä sinä nyt? Tule, poikaseni, ja anna juhlallinen siunaus,
niin on se tehty. Näetsen, kun väki jo odottaa.
_Nikita_. Mitenkä minä siunaan?
_Matrjona_. Tiedäthän sinä sen, mitenkä.
_Nikita_. Tiedän, tiedän. Vaan ketä minä siunaan? Mitä olen hänen
kanssaan tehnyt?
_Matrjona_. Mitäkö tehnyt! Sekös nyt vielä muistelee! Siitä ei tiedä
kukaan mitään. Ja tyttöhän menee itse naimisiin.
_Nikita_. Vaan mitenkä se menee?
_Matrjona_. Vaikka pelosta menee, niin menee hän kuitenkin. Ja minkäs
sille tekee? Olisi silloin ajatellut Nyt sen ei enää käy peräytyminen.
Eivätkä puhemiehetkään voi loukkaantua. Kaksi kertaa katselivat
tyttöä, ja rahaakin myötäjäisiksi annetaan. Kaikki on peitossa ja
piilossa.
_Nikita_. Vaan mitäs kellarissa on?
_Matrjona_. (Naurahtaa.) Mitäs kellarissa on? Kaalia, sieniä ja
potaatteja, luulen ma. Mitäs entisistä muistelee.
_Nikita_. Mielelläni kyllä olisin muistelematta, vaan en voi. Kun se
muistuu mieleeni, niin kuulen selvään kaikki. Voi, mitä olettekaan
minulle tehneet?!
_Matrjona_. Mitä sinä toden perään olet olevinasi?
_Nikita_. (Käännäkse alassuin.) Äiti! Elä kiusaa minua! Minä en jaksa
enää.
_Matrjona_. Ja kuitenkin sinun pitää. Muutenkin ihmiset haastavat, ja nyt
vielä yht'äkkiä isä katosi eikä tule takaisin. Ei ole muka rohkeutta
siunata! Kohta sillään käydään Jumalan kuvaa suutelemaan. Ja jos
pelkäät, niin heti voivat arvata. "Eläkä käy arkana, niin ei pidetä
varkaana." Ja "jos sutta pakoon juokset, niin tulee karhu vastaasi".
Ennen kaikkia elä ole milläsikään, eläkä aristele, poikaseni, muuten
saavat paremmin tietää.
_Nikita_. Kylläpä olettekin te minut kietoneet.
_Matrjona_. Ole jo tuossa. Mennään. Tule siunaamaan, oikein kunnialla,
niinkuin pitää, niin on asia lopussa.
_Nikita_. (Makaa alassuin.) Minä en voi!
_Matrjona_. (itsekseen.) Mikä sille nyt tuli? Kaikki oli hyvin ja nyt
kävi yht'äkkiä tällä lailla. Varmaan on joku hänet noitunut. — Nikita.
nouse ylös! Näetsen tuossa Anisjakin tulee ja on vieraat jättänyt.