Samat ja Matrjona.
_Matrjona_. (Tullen takaisin, kuiskaten.) Mitä sinä, Jumalan nimessä!
Kaikkia se houriikin. Sekös nyt eläisi! Senhän ovat luutkin kaikki
murskana.
_Nikita_. Anna vielä viinaa! (juo.)
_Matrjona_. Mene, poikaseni! Ehkä nyt jo nukut.
_Nikita_. (Seisoo ja kuuntelee.) Elävä se on yhä... näetsen... vikisee.
Etkö sinä kuule? Näetsen!
_Matrjona_. (Kuiskaten.) Eikö mitä!
_Nikita_. Voi, rakas äiti! Elämäni olen päättänyt. Mitä olettekaan
minulle tehneet? Minne pääsen minä pakoon? (Juoksee ulos tuvasta,
Matrjona perässä.)