Matrjona yksin ja Nikita (kellarissa).
_Matrjona_. Sekös, ämmä, mylläkän nosti. Vaikka onhan tuo kyllä
loukkaavaa. Vaan jahka Jumalan avulla saadaan tämä asia peitetyksi,
niin ovat kaikki jäljet umpeen la'istut. Sitte työnnetään tyttö pois
ilman mitään rikosta, ja poika saa elää rauhassa. Talossa, Jumalan
kiitos, ei ole puutetta mistään. Ja minuakaan ei hän sitte tule
unhottamaan. Sillä mitäs ne ilman Matrjonaa olisivat olleet? Eivät
niin mitään olisi kyenneet aikaan saamaan. (Kellariin.) Jokos se
on valmis, poikaseni?
_Nikita_. (Tulee esille, niin että pää näkyy.) No, mitä te siellä
teette? Tuokaa jo sitte. Mitä te kuhnustelette? Tehdään jos kerran
tehdäkseen!