Mitritsh ja Nikita.
_Nikita_. (Tulee.) Mitritsh! Mene sinä uunille, minä kyllä heinät
kokoon.
_Mitritsh_. No, viskaa lampaille. Jokos te saatoitte vieraat?
_Nikita_. Johan ne... vaan ei ole vielä asiat oikein. Enpä tiedä enää,
mitä tehdä.
_Mitritsh_. Sitäkös! Vielä rahoja annetaan eikä sittenkään kelpaa. Eipä
auta sitte muu, kuin imettäjäksi ruveta. Se onkin nykyään helppoa.
_Nikita_. Katso sinä, Mitritsh, ett'et mitään liikoja lavertele, jos
mikä sattuu.
_Mitritsh_. Mitäs minulla on siinä tekemistä, lakaise jälkesi umpeen,
niinkuin parhaiksi tiedät. Vaan jopa sinusta viina löyhkää! Pitää mennä
tupaan. (Menee haukottaen.) Oh, hyvä Isä!