Kuoma ja naapurinainen.
_Naapurinainen_. Miks’ei Akulina tullut esille?
_Kuoma_. Miksikö ei? Olisipa mielelläänkin tullut, vaan ei, kuulemma,
päässyt. Puhemiehet ovat morsianta katsomassa, vaan se, hyväseni,
kylmässä tuvassa makaa, eikä tohdi silmiäänkään näyttää.
_Naapurinainen_. Mitenkäs se niin on?
_Kuoma_. Pahan silmän sanovat sille vatsakipuja tuottaneen.
_Naapurinainen_. Ihanko toden perään?
_Kuoma_. Mikäs sitte. (Kuiskaa korvaan.)
_Naapurinainen_. Eipähän mitä! Sekös vasta kova onni! Entäs kun
puhemiehet saavat tietää.
_Kuoma_. Mitäpä ne! Kaikki ihan humalassa. Ja myötäjäisiähän ne
enimmäkseen tavottelevat. Sillä eipä niitä niin helpolla joka tytön
kanssa tule. Kahdet turkit, kultaseni, kuusi sarafaania, ranskalainen
saali, palttinaa aika lailla ja rahaa, kuulenma, pari sataa.
_Naapurinainen_. No, eipä siinä rahatkaan liioin iloa tuota. Semmoinen
häpeä!
_Kuoma_. Shsh!... Siin’ on puhemies. (Vaikenevat ja menevät tupaan.)