_Mitritsh_. (Tulee hitaasti ja riisuu yltään.) Oh, Herra armahda! Eikös
isäntä ole tullut, vai?
_Anisja_. Mitä?
_Mitritsh_. Nikita, sanon, eikö ole kaupungista palannut?
_Anisja_. Eikä ole.
_Mitritsh_. Juomaan näkyy sitte jääneen. Oh, hyvä isä!
_Anisja_. Joko riihellä on kaikki reilassa?
_Mitritsh_. Ka, mitenkäs sitte? Kaikki on reilassa, niinkuin olla pitää.
Minä en tee mitään miten kuten. Oh, hyvä Isä! Laupias pyhä Miikula!
(Kaivelee känsiään.) Vaan jopa hänen olisi aika joutuakin.
_Anisja_. Mikäpä sitä kiirehtisi. Kun rahaa on, niin tytön kanssa
huvittelekse, luulen ma.
_Mitritsh_. Kun rahaa on, niin mikäs siin’ on huvitellessa. Mitäs se
Akulina kaupunkiin lähti?
_Anisja_. Kysy sinä häntä! Mikä hitto lie hänet sinne vienyt.
_Mitritsh_. Miksikö kaupunkiin meni? Kaupungissa kaikkia paljon on, kun
vain on, millä ostaa. Oh, hyvä Isä!
_Anjutka_. Minä kuulin itse, äiti, miten isä sanoi Akulinalle, että
"minä ostan sinulle saalin", niin, turkanen vie, sanoikin. Ja itse,
sanoi, saat valita. Ja miten se Akulina koreaksi laittautui: flyyssisen
takin pani päälleen ja ranskalaisen huivin otti.
_Anisja_. Eipä todenperään tytön häpeä kynnystä kauemmas riitä; kun
sen yli astuu, niin kaikki unhottaa. Semmoinen sekin on hävytön.
_Mitritsh_. Vielä mitä! Ja mitä siinä häpeää? Rahaa kun on, niin ei
muuta, kuin huvittele. Oh, hyvä Isä! Varhaistapa taitaa olla illastaa?
(Anisja on vaiti.) Käynpähän lämmittelemään sillä välin. (Nousee
uunille.) Oh, hyvä Isä, pyhä Äiti Neitsyt Maaria ja laupias pyhä
Miikula!