Anisja ja Akulina, (joka tulee ulos, sitoen huivia päähänsä).
_Anisja_. Minnekäs sinä?...
_Akulina_. Minnekö? Käski Maria tätiä mennä hakemaan. "Pyydä", sanoo,
"sisartani luokseni. Minä kuolen kohta, niin pitää häntä vähän
puhutella."
_Anisja_. (itsekseen.) Sisartaan pyytää luokseen. Voi minun päiviäni!
Voi, voi! Varmaan tahtoo hänelle rahat antaa. Mitä minä nyt teen! Voi,
voi! (Akulinalle.) Elä mene! Minnekä sinä?
_Akulina_. Tätiä hakemaan.
_Anisja_. Elä mene, sanon minä. Minä käyn itse hakemassa; mene sinä
joelle vaatteita huuhtomaan. Muuten et iltaan saakka saa valmiiksi.
_Akulina_. Mutta hänhän käski minun mennä.
_Anisja_. Mene, minne sinut laitetaan. Minä käyn itse Marfaa
hakemassa. Ota puserot tuosta aidalta!
_Akulina_. Puserotko? Vaan jos et sinä menekään? Ja hänhän käski.
_Anisja_. Kun kerran sanoin, niin menen. Missäs Anjutka on?
_Akulina_. Anjutka? Vasikoita vartioi.
_Anisja_. Lähetä hänet tänne; eihän ne pois juokse. (Akulina ottaa
liinavaatteet ja menee.)