Samat paitsi Anisjaa.
_Matrjona_. No, sinä, veikkonen, ratkaisit asian ihan, kuin olisit
puukolla poikki leikannut; puhukoon poika itse! Sillä eihän nykyaikaan
ketään enää pakolla naimaan vaadita. Pitäähän toki miestä itseäänkin
kysyä. Vaan hänpä ei tahdo ikipäivinä sitä tyttöä naida ja itseään
häväistä. Minun ymmärrykseni mukaan olkoon poika täällä ja palvelkoon
isäntää. Eikä kesäksikään ole häntä tarvis pois ottaa; palkata kyllä
voimme jonkun. Kun kymmenikön meille annat, niin olkoon täällä!
_Pjotr_. Haastetaan siitä sitte. Järjestään pitää: ensin yksi lopettaa
ja sitte vasta toinen alkaa.
_Akim_. Sitähän minä tuota, Pietari Ignatjitsh, että sillä lailla,
näetsen, on usein käynyt. Laadit, esimerkiksi, itsellesi jotain
parhaimman mukaan, vaan Jumalan, näetsen unhotatkin; luulet olevan
paremmin, kun oman mielesi mukaan käännät, vaan samassa jo näetkin,
että olet, tuota, vain niskaasi saanut. Ajattelemme, miten olisi
parempi, vaan se onkin paljoa pahempi, ilman Jumalatta, näetsen.
_Pjotr_. Tiettyhän se! Jumalaa muistaa pitää!
_Akim_. Pahempi, näetsen, on, vaan lain mukaan ja Jumalan tahdon mukaan
se niinkuin tuota näyttää suloisemmalta ja houkuttelevammalta. Niinpä
sitte tuota tässä minäkin päätin, että pojan, näetsen, pitää naida,
synnistä niinkuin, tuota, pitää hänet pois saada. Olkoon, näetsen hän
kotona, niinkuin olla pitää lain mukaan ja minä, tuota, kaupungissa
työskentelen. Työkin kun sattui niin suotuisa ja sopiva. Ja Jumalan
tahdon mukaankin, näetsen, se on parempi, sillä orpotyttöhän
se on. Niinpä, esimerkiksi, tässä kesällä olivat sillä viisiä
eräältä kauppapalvelijalta halkoja ottaneet, — pettää aikoivat.
Kauppapalvelijan kyllä pettivätkin, vaan Jumalaapa, näetsen, eivät
saaneet petetyksi! Niin näetsen tuota...