Pjotr ja Anisja.
_Pjotr_. Vetelys se on koko mies... talon toimiin kykenemätön. Hyvä jos
paikaltaankaan hievahtaa.
_Anisja_. Oletpa tuota itsekin koko vikkelä: uunilta penkille — siinä
sinun toimesi. Vaan muita kohtaan kyllä kelpaa vaativainen olla.
_Pjotr_. Teitä kohtaan jos ei vaativainen olisi, niin ei vuoteen kotona
näkisi. Semmoista väkeä!
_Anisja_. Kymmeniä asioita yhdellä kertaa tekemään panet ja vaan
haukut. Uunilla loikoen sit’ on kyllä helppo käskeä.
_Pjotr_. Äh, jos ei tämä tauti vain olisi minuun tullut, niin en
päivääkään rupeisi häntä pitämään.
_Akulinan ääni_. (Näyttämön takaa.) Tse, tse, tse... (Kuuluu varsan
hirnahdusta ja hevosten juoksu portista pihaan. Portti narahtaa.)
_Pjotr_. Joutavia jaaritella, — sitä se kyllä osaa. En, totta perin,
rupeisi pitämään.
_Anisja_. (Matkien.) En rupeisi pitämään... Liiku ensin itse ja haasta
sitte.