Kahdeksastoista kohtaus.
IMPI. (Its.) Räätälikö? Voi minua!
TUOVILA. (Its.) Hän ei näy tuntevan minua lainkaan. Pitää tehdä
tyttöselle pieni kepponen. (Ääneen.) Mikä teitä vaivaa neiti, saanko
kysyä?
IMPI. Päätä kivistää.
TUOVILA. (Koettaa otsaa, its.) Kuinka ihana, sanomattoman ihana hän on.
Tuo otsa, nuo silmät, voi kuinka kalliit olette minulle. Joko minä otan
hänet syliini! En vielä. (Ään.) Saanko koettaa suonta?
(Käypi istumaan hänen viereensä ja ottaa hänen kätensä käteensä. Its.)
Sinä pikku kätönen olet monta kertaa suortuviani silitellyt. (Ään.)
Teidän valtasuonenne sykkii niinkuin ei kipu olisi päässä, vaan----
IMPI. Vaan?
TUOVILA. Sydämmessä.
IMPI. (Hämmästyen.) Kuinka niin?
TUOVILA. Tämä tauti on hyvin vaarallinen, jollei sitä saada paranemaan.
Minä onneksi tiedän oivan lääkkeen, joka tekee teidät silmänräpäyksessä
terveeksi.
IMPI. Ja se on?