SOHVI. Kummallista! (Ottaa huonekaluista päällyksiä pois.) Äsken vielä
niin onnellinen ja iloinen ja nyt jo noin suruissaan----Niin no, eihän
se juuri kumma olekaan. Ei se rakkaus ole leikintekoa. Sen kanssa kun
joutuu tekemiseen meikäläinenkin, niin saapi olla varoillaan----Kummako
sitten, että moinen hento neito ei voi sen kujeita vastaan ponnistella.
(Kello soitetaan.)
AINA. (Ovelta.) Sohvi. Avaappas ovi lääkärille. Pyydä häntä odottamaan
hetkisen.
SOHVI. (Nauraa.) Lääkäri se olisi, vaikk'ei ole kutsuttukaan.
VAINIKKA. (Tulee.) Mene ja sano herralle, että minä odotan häntä
täällä.
SOHVI. Antaa hänen syödä rauhassa. Hän on hirveän äkäinen, jos hänen
syöntiään vähääkään häiritään. (Kello soipi.) Kuule, Pekka! Meneppäs
avaamaan ovea, siinä jouten ollessasi. Minulla ei olisi aikaa.
(Menee.)
Kuudestoista kohtaus.
TUOVILA. (Tulee.) Hyvää päivää.
VAINIKKA. Päivää, päivää.
TUOVILA. Oli erittäin hyvä, että teidät heti tapasin, sillä minulla ei
olekaan aikaa viipymiseen.