Kalastajanvaimo saa sanoiksi: "Ah, hyvä mies, auta toki minua, tonttu
on heittänyt puurooni mustan kiven."
Tonttu matki häntä: "Ah, hyvä mies, auta toki minua, tonttu on
heittänyt puurooni mustan kiven!"
Kimeänä ja pilkallisena kaikui tässä Rosseherren ääni. Minä nauroin.
"Tahtoisin saada tämän pikku laulun bretanjan kielellä", sanoin, "etkö
kirjoittaisi sitä minulle?"
"Kyllä."
"Tule sisään."
Rosseherre katsoi minuun iloisin, paljon sanovin silmin. Hän pudisti
keltaista tukkaansa. "Etkö? Rosseherre, mitä ajatteletkaan!" Toin
hänelle paperipalan, ja hän kumartui sen ylitse ja töhersi: Rosseherre.
"Entä laulu?"
Rosseherre nauroi. Hän ei osannut kirjoittaa.
Ilta tuli, ja Rosseherre irroitti oinaat paaluista.