Bielgeschrey. Minä olen käynyt Eerikki Matinpojan luona, Pernilla!
Pernilla. Onko herra jo käynyt siellä? Se on minulle mieleksi. Lupasiko
hän lähettää poikansa tänne kello kolmen aikana puolenpäivän jälkeen?
Bielgeschrey. Kyllä kaiketi hän silloin tulee tänne.
Pernilla. Minulla olisi niin hyvä halu nähdä häntä.
Bielgeschrey. Kello kolmen aikana saat hänen nähdä.
Pernilla. Minä toivon hänen tulevan jo ennenkin; sillä se on
rakastuneiden tapa.
Bielgeschrey. En soisi hänen tulevan ennen sitä aikaa; sillä nyt pitää
kirjoittaa neljä tai kuusi kutsumuskirjettä, jotka ovat lähetettävät
postissa muutamille hyville ystäville.
Pernilla. Mutta ennättävätköhän ne tulla niin pian häihin.
Bielgeschrey. Eivät ennätä. Mutta se onkin vain tavan vuoksi. Eihän
minulla ole aikaakaan häitä pitää. Eikä tässä pidetäkään muuta, kuin
liittokirjat tehdään muutamain ystäväin ystäväin läsnä-ollessa. Mutta
hyvä on mieleni, kun sanot tyttäreni tulleen parempiin ajatuksiin.
Pernilla. Hei, kyllä hän on hyvällä jälellä. Siksi on parasta takoa
raudan kuumana ollessa ja tehdä liittokirja jo tänä iltana.
Bielgeschrey. Tänä iltana pitää kaikki olla päätöksessä, ja sitte saapi
tuo kiiltonaama, joka täällä oli aamulla, pitkän nenän. Pernilla!
istuppa sinäkin kirjoituspöytään, sinäkin saat kirjoittaa jonkun
kopian.
Pernilla. Aivan niin, herra.
Bielgeschrey. Ottakaa saksenne, miehet! (kaikki ottavat komennon
jälkeen sakset). Joko olette valmiit?
Kaikki. Se on leikattu.
Bielgeschrey. Kynät korvain takaa! (He ottavat kynänsä korvainsa
takaa). Kastakaa kynänne! (He kastavat kaikki yht'aikaa. Bielgeschrey
viskaa peruukkinsa pois). Kirjoittakaa: "Korkeimman tahdosta --
kommamerkki -- Oletteko kirjoittaneet? (He kirjoittavat ja kertovat
sanat) -- tulee sulalla rakkaudella yhdistettäväksi kaksi henkeä
avioliittoon -- kommamerkki -- Oletteko kirjoittaneet? (He kertovat
taas). nimittäin vanhin tyttäreni Leonora ja seignieur Pekka
Eerikinpoika puukhollari -- kommamerkki -- Oletteko kirjoittaneet? (He
kertovat taas). Ja on siis minun nöyrä pyyntöni!!... Eivätkö kanat taas
ole kyökissä. Se on tuhannen täytisen piika, tuo kyökkipiika. (Menee
ulos ja tulee jällen takasin. Hänen ulkona ollessa, elämöivät he ja
nakkelevat paperipalleillaan toisiaan). Niillä perkeleillä ei ole kuin
yhtä ja samaa tehtävänä, ja kuitenkaan eivät saa kyökin ovea kiini.
Koko talon kuorma on minun päälläni! Mihinkä te ennätitte? Lue Kristo
Piirustin! (Kristo lukee alusta alkaen). Niin on minun nöyrä
pyyntöni, että te tahtoisitte läsnä-olollanne kunnioittaa heidän
avioliittokirjansa allekirjoittamista -- punctum -- Oletteko
te kirjoittaneet? (He kertovat taas). Tämä avioliitto-klrja on
päätetty tehtäväksi 1 päivänä huhtikuuta, _styli novi_." Oletteko
kirjoittaneet? (He kertovat). -- punctum -- Onko se siinä?
(He kertomat: punctum).
Bielgeschrey (huutaa). Anni!
Anni (tulee). Mitä herra tahtoo?
Bielgeschrey. Kuule, Anni! Se pieni musta kana ei saa tulla muiden
joukkoon. Kaikki muut tahtovat aina olla sen raukan niskoilla.
Kuuletkos mitä minä sanon? sillä se kana on minun mielikanani. Sitte
joulun on se antanut yli neljäkymmentä munaa, Kalle Kyneliin! Panethan
sinä ylös kirjaan mitä kanat, hanhet ja kyyhkyiset antavat. Katsoppa
pääkirjasta, kuinka monta munaa se pieni musta kana on antanut tänä
vuonna.
Kalle. Niin se on kuin herra sanoo, neljäkymmentä munaa. Mitä muuta se
on antanut, sitä ei ole pantu kirjaan.
Bielgeschrey. On totisesti paras sana, mikä minulla on. Pidä sinä sitä
siis hyvästi silmällä, Anni!
Anni. Kyllä, kyllä, herra!
(Menee ulos).
Bielgeschrey. Kauvasko olette joutuneet, miehet? Jönssi Santanen lue
kuultavaksi! (Jönssi lukee alusta alkaen). -- Parenthesis -- sillä
asian on kiire eräiden syiden tähden -- Claudatur -- Oletteko
kirjoittaneet? (He kertomat taas). Olen siinä vakuutuksessa
että -- -- -- Eikö sieltä tule joku?
Pernilla. Tulee, vissiin se on kosiomies. Enkö minä tuota aavistanut
että hän tulee liiaksi varhain.
Toinen kohtaus.
Leander ja Oldsur puetut kirjakoiksi. Entiset.
Leander (pitkään kumarreltuaan). Armias herra patruuni, Maecenas ja
suosija! Juurikuin ja verrattomasti niinkuin riikinkukko, katsottuaan
höyheniään, häpeää -- -- -- (Oldsur survasee häntä selkään ja
kuiskuttaa hänelle). Mielin sanoa: kun se katsoo jalkojaan, häpeää se,
kun taas katsoo höyheniään, pöyhistelee se, samoin aivan kun minä.
Pekka Eerikinpoika, ansaitsematoin puukhollari -- -- -- (kirjoittajat
alkavat tyrskyä).
Bielgeschrey. Mitä te tyrskytte siinä, lurjukset? Verratkaa, oletteko
kaikki kirjoittaneet samalla lailla, sillä aikaa kun minä puhun tämän
kanssa.
Leander. Aivan niin miettiessäni säätyäni, ansioitani ja
varallisuuttani, minäkin häpeän kuin riikinkukko. Taas tutkiessani ja
miettiessäni tulevaa lykkyäni ja onneani, pöyhistelenpä minäkin
juurikuin riikinkukko. Sen luen ainoastaan armiaan herrani hyvyydeksi,
enkä armollisten ansioini arvoksi tai valutaksi, että herra antaa
minulle vähä-arvoiselle ihmiselle assignationin sellaisesta siveästä
ja ylevästä neitsyestä, jonka kengännauhoja en ole mahdollinen
päästelemään, sillä niinkuin lunastusseteli _valore intrinseco_ on
kovan kolikon rinnalla, enpä toisin -- -- --
Bielgeschrey. No, hyvä herra! Elkäätte laskeko itseänne niin
halpa-arvoiseksi. Näettehän siitäkin, että olen teidät valinnut, mitä
minä teistä ajattelen. Olisin kyllä saattanut antaa tyttäreni
korkeampaan säätyyn, mutta kun minä katson ainoastaan siveyteen ja
ahkeruuteen, niin olen ottanut teidät ennemmin kuin useita muita
arvollisia kosijoita.
Leander, Kiitän syvimmässä nöyryydessä.
Bielgeschrey. Malttakaa vähä! Minä kirjoitan muutamille ystävilleni
maalle, ja velvollisuuteni mukaan ilmoitan heille, että minun tyttäreni
menee avioliittoon herran kanssa tänä iltana. Siihen ei tarvita kuin
joku rivi.
Leander. Mielenne mukaan, armias herra!
Bielgeschrey (kirjoittajille). Mihinkä asti te pääsittekään, miehet?
Lue viimeiset sanat, Lauri Läkkinen.
Lauri. Viimeinen oli Claudatur.
Bielgeschrey. Tuhat täytinen, mitä minä siitä tulen tietämään?
Lauri. Minä tyhmä erehdyin, herra! Viimeksi oli: Olen siinä
vakuutuksessa, että -- -- --
Bielgeschrey. Te olisitte niin hyvä ja tulisitte saapuville sinä aikana
-- komma -- Oletteko kirjoittaneet? (He kertovat taas). Olen ainiaan
_votre très-humble ja très-obéissant serviteur_.
Pernilla. Herra, tuota viimeistä latinaanne en minä osaa kirjoittaa.
Bielgeschrey. No, katso sitte perään miten muut ensin tavaavat.
(Luullen Oldsurta vävykseen). Nyt tästälähin kutsunette minua
apeksenne, ja minä kutsun teitä pojakseni; sillä se on nyt välillämme
päätetty asia, sitä vaan puuttuu, että itse puhuttelette tytärtäni.