Vielä muuttuneemmat kuin kaupunki on
kaikk' ihmiset — kallella-päiset
ja apeat kadulla astuissaan
kuin rauniot käveleväiset.
On hoikat viel' yhä hoikenneet,
yhä pullistuneet on pulleet,
on lapset vanhoja, vanhat taas
on jälleen lapsiksi tulleet.
Moni imuvasikka entinen
nyt mua jo mullina kohtaa;
moni pikku hanhonen piiperö
emähanhen jo höyhenin hohtaa.
On vanha Gudel maalattu
ja siistitty sireeni-somaks;
tukan mustan ja hampaat valkeat
upo-uudet on hankkinut omaks.
Oli tuttuni, paperikauppias tuo,
lujin kestämään ajan hallan;
pää kehäss' on hiusten kellahtavain —
kuin Johannes kastaja vallan.
Näin ————:n vilahtamalta vain,
ohi pyyhkäs kuin puhallettu;
aju palanut raukan, ja Bieberill'
oli kuulemma vakuutettu.
Näin vanhan sensori-kuomanikin.
Tuli halki usman ja huurun
hän Hanhitorilla vastaani, —
pään kantoi kovin jo kuurun.
Me toistemme kättä pudistettiin,
ukon silmään kyynel täytti.
Miten iloitsikaan minut nähden taas!
Se liikuttavalta näytti. —
En kaikkia tavannut. Ajalliset
monelt' askeleet jo on laanneet.
Ah, silmäni Gumpelinoakaan
eloss' enää ei nähdä saaneet!
Pois suuren sielunsa henkäsi
jalo tuo juur' ennenkuin saavuin,
Jehovan istuimen eess' on nyt
seraafina kirkkain kaavuin.
Tuota käyrää Adonista turhaan hain
halki Hampurin kadut ja torit,
jolla kuppeja, yöposliineja
oli kaupan kukkurakorit.
Pikku Meyer vieläkö elossa lie,
sitä tiedä en toden totta;
en nähnyt miestä ja unohdin
selon Cornetilta ottaa.
Sarras, tuo puudeli uskollinen,
pois kuollut on — haikea hukka!
Kynäniekkaa kymmenen ennen maar
ois uhrannut Campe rukka. — —
On juutalaista ja kristittyä,
niin kauas kuin muisti kantaa,
väki Hampurin; — jälkimmäistenkään
tapa juur' ei ilmaiseks antaa.
Koko hyviä kristityt kaikk' on, myös
hyvin päivällisensä syövät,
ja vekselinlankeema-päivänsä
hyvin harvoin he laiminlyövät.
Taas juutalaisten joukkoa kaks
eri puoluetta on heitä;
synagoogassa vanhat vaeltaa
ja nuoret temppelinteitä.
Halu hangotella on nuorten, ne
sianlihan on nielijöitä,
demokraatteja; vanhat pikemmin taas
ovat ylimysmielijöitä.
Pidän vanhoista, pidän nuorista,
vaan varma se on kuin vala,
eräs muu laji: silakat savustetut,
on vielä parempi kala.