Ja tuonne kun Reinin sillalle
tulin Satamavallin luoksi,
näin isä Reinin, kun valossa kuun
se juhlallisna juoksi.
Ole tervehditty sä, isä Rein,
sa oletko voinut hyvin?
Sua olen monesti muistellut
ma kaipauksin syvin.
Noin virkoin, ja oli kuin veestä ois
niin outo urina soinut,
mies vanha kuin yskäisin, vapisevin
ois äänin vaikeroinut:
"Tervetullut, poikani, kiitos, kun
noin vuott' olet kolmetoista
mua muistanut, poissa ollessas
sain kokea monenmoista.
Biberichissä kiviä niellä sain,
ei kiittää kestä se kekker'!
Mut pahemmin lastasi laulullaan
mun vatsani Niklas Becker.
Mua laulanut on hän, kuin oisin ma
mikä puhtahin impi ikään,
kenen kunniankukkaista riistämään
ei tulla saa mies mikään.
Tuon tuhman laulun kuullessain
ihan valkopartani voisin
pois reväistä, itseni hukuttaa
ihan omaan itseeni soisin.
Pojat Ranskan ne paremmin tietävät,
mi on impeydessäni perää;
ovat voittajavetensä sekoittaneet
mun vesiini monta jo erää.
Tuo tuhma laulu ja tuhma mies!
Mua herjasi suotta syyttä.
Tavallaan mulle hän tuotti myös
poliittista ikävyyttä.
Näet ranskalaiset jos palaa nyt,
saan hävetä niiden eessä,
joka taivaalta heit' olen takaisin
ain' anonut silmät veessä.
Pikku ranskalaisia rakastanut
olen aina — vieläkö siellä
vain leikkivät, laulavat, valkoiset
heill' onko housut vielä?
Ilo heit' ois tavata, elleivät
he irvisteleis mua nähden
tuon kirotun loilotuksen vuoks,
tuon häväistyksen tähden.
Alfred de Musset, katupoika tuo,
etupäässä päälleni käyden
ehkä rummunlyöjänä rummuttaa
mulle kompia korvan täyden."
Noin huoltaan päivitti isä Rein,
koko oloa onnetonta.
Koin häntä rohkaista, haastelin
hälle lohdun sanaa monta:
Ole huoleti ilkuista, isä Rein,
ei enää he moniin vuosiin
ole vanhoja ranskalaisia,
myös housut on uuteen kuosiin.
Ne on punaiset nyt, ei valkoiset,
napit toiset myös niitä sulkee.
Heiltä leikit ja laulut on lakanneet,
päät kuurussa miettein he kulkee.
He filosofeeraa nyt Kanteista
ja Fichteistä, Hegeleistä,
he piippua polttaa ja olutta juo,
lyö keilaakin moni heistä.
Poroporvareiksi kuin mekin he käy,
ja vimmatummiksi vielä;
Voltairen henki on heistä pois,
pian Hengstenberg herra on siellä.
Alfred de Musset'llä tosiaan
vielä katupojan on eljet;
mut rauhaan jää, hänen kielelleen
kyllä teemme häijylle teljet.
Pahan komman sulle jos rummuttaa,
saa kuulla hän pahemmat kommat,
saa kuulla, kuin kävi kauniissa
hamekansassa häitä hommat.
Viis tuhmista lauluista, isä Rein,
pois huolet ja huonot tuulet!
Jää hyvästi, jälleen tapaamme —
pian paremman laulun kuulet.