Helkky teki ristinmerkin lapsen rintaan ja upotti hänet lähteeseen
sanoen: "Kastan sinut, Virpi, Kristuksen ja Marjattarouvan
palvelijaksi. -- Aamen."
Kun itkevä lapsi oli kiedottu vaatteisiin, panivat kaikki kätensä sen
päälle, ja Helkky luki hitaasti Pater nosterin. Lapsi tyyntyi. Pyhä
tunnelma täytti kaikkien sielun. Toinen maailma oli aivan lähellä.
Kaikki seisoivat kauan äänettöminä. Vain pyhä lähde kumpuili kirkkaana
syvyyksistä ja uhrilehdon puut huminoivat salaperäisesti.
Vihdoin sanoi Helkky: "Olen veistänyt valkean Kristuksen kuvan,
luostarissa opin niitä tekemään. Panin sen tänne uhripirttiin.
Tahdotte kaiketi nähdä sen!" Helkky aukaisi pienen uhripirtin oven.
Perällä siellä, missä ennen oli ollut haltijan kuva, riippui nyt
ristiinnaulittu. Naiset katselivat kynnyksen takaa iki-ihmeissään
kuvaa. Äiti sanoi viimein: "Onko tuo nyt se valkea haltija?"
Helkky: "Ei, ei tuo ole Valkea Kristus, vaan se on sen kuva. Kristus
itse asuu taivaassa."