Oi, sa, järveni sininen,
lampueni läikkyväinen,
rikas ahventen asunto,
linna kaunoinen kalojen,
sinisorsain sountipaikka,
kuikkain uinnin kultapaikka,
sievällä sinisalolla,
kankaan kaunihin takana!
Oi, sa, järveni sininen,
lampueni läikkyväinen,
vesinesi vienoisine,
armahine aaltoinesi,
rauhaisine rantoinesi,
"Urhon saarines" somine!
Oi, sa, järveni sininen,
kaunis lampeni kalainen,
hiekka helkkävä, heleä
verhoo venhevalkamasi,
petäjät perin soreat
reunustavi rantojasi.
Kelta-ulpukat upeat
ranta-aalloissas asuvi.
Sua, järveni sininen,
lampueni läikkyväinen,
sua muistelen, suloista,
sua, armast’, ajattelen
talven ankean ajalla,
lumituiskuin tuprutessa,
pohjan viimain viuhuessa,
pakkasenkin paukkuessa.
Oi, sa, järveni sininen,
kaunis lampeni kalainen!
Kuink' oi, kuljin ma monesti,
soudin, sorsana somasti,
liikuin veden lintusena
vesiäsi vienoisia
vienoisella venhollani!
Päivyt paisteli povehes’
kalvohosi kimmelteli,
kuuhut illoin, öin ihanin
hohti pinnalles hopeita.
Lintuin helkkyili liverrys,
tahi kaikui karjankellot, —
muutoin rauha rannoillasi,
lepo vienoilla vesilläs: —
ja mun huoleni hupeni,
surut liiti linnun teitä,
tuoksui tuomena elämä,
lemukukkana lemusi,
noita mun ihaillessani
ilman kaiken ihmehiä,
töitä taivasten tekijän.
Sulo järveni sininen,
lampueni läikkyväinen!
Monet aamut armahaiset,
monet illatkin ihanat,
kesä-yönkin hellät hetket
vietin onkien vesilläs,
kalamiesnä kalvollasi,
alta aaltojes vetelin
ahvenia aimolailla,
maultansa mainioita,
tai jos haukeja halusin,
toivoin vaikka vaihteheksi,
laskin ulos uistimeni,
sillä hauit ssieppaelin,
kalat kookkaat koppaelin.
Oi, sa, järveni sininen,
kaunis lampeni kalainen!
Herttaisesti vieri hetket,
tunnit siirtyi tuulen siivin,
päättyi kesken kesäpäivät,
venosessani vesilläs,
lainehillas läikkyvillä,
taikka saaressas somassa
pienessä kalamajassa,
jonka luona joutohetkin
pannu pantihin porohon,
kelpo kahvit keitettihin,
laitettihin laatujuomat,
sekä aimo ahvenia
päällä tuiskuvan tulosen,
hiilosilla hehkuvilla
pideltihin, paisteltihin,
suolavesin suolattihin,
sitten niitä miehin, naisin,
miehin, naisin nauravaisin
makoisina maisteltihin.
Sulojärveni sininen,
kaunis lampeni kalainen!
Oi, jos joutuis jo kesonen,
kevätkuita kerkeäisi,
lumet metsästä menisi,
jäät sulaisi järvistämme,
nähdä saisin taas sinesi,
katsella sun kauneuttas,
soutaa sorsana vesilläs,
ulpukkana uiskennella,
rantais rauhoa ihailla
kesäpäivän päilyessä,
taikka illan tuutiessa
armait’ aaltojas unehen!
Oi, jos joutuis jo kesonen,
kevätkulta kerkeäisi!