14) Irene Mendelin, julaissut runovihot _Koivikossa_ I-II.

Näiden jälkiromantisten ilmiöiden joukossa, joita täten olemme

seuranneet nykypäivien kirjallisuuteen saakka, on ehkä sopivin mainita

myös 1880-luvulla esiintyvät laulurunoilijat Severi Nuormaa ja Valter

Juva (Juvelius), jotka kumpikin ovat sekä omintakeisia runovihkoja että

runosuomennoksia julaisseet. Severi Nuormaan harras tunne ja

isänmaallinen mahtiponsi ovat Oksasen ja Jänneksen henkistä

heimojuurta. Hänen yksityisistä runoistaan on _Revontulet_ huomattavin.

Valter Juvan keveä laulannollinen poljento taas voi helkyttää niinkin

luonnonraikkaita säveliä kuin _Piika pikkarainen, Pohjanmaa, Häme,

Karjala_ y.m.

Omituisen ja samalla ylevimmän ilmaisunsa saa meikäläinen

jälkiromantiikka 1880-luvulla esiintyvän Gustaf von Numersin

huomattavassa näytelmätuotannossa, joka, vaikka alkuperäisesti

ruotsiksi suoritettu, on suomenkielisenä julkisuuteen tullut ja

sellaisena myös suomalaiseen kirjallisuuteen luettava. Hänen

historiallisista näytelmistään on etevin ja tunnetuin _Elinan surma_,

saman-nimisen kansanballaadin pohjalle rakennettu 5-näytöksinen

murhenäytelmä, tekijän ja Kaarlo Bergbomin nerokkaan yhteistyön hedelmä

ja vieläkin Suomen Kansallisteatterin kotimaisen ohjelmiston

kaunistuksia. Realististen ja romantisten aatesuuntain yhteentörmäystä

rauhallisessa maalaispappilassa kuvailee herttaisella tavalla taas

hänen erinomainen huvinäytelmänsä _Kuopion takana_, sekin kotimaisen

näytelmäkirjallisuutemme parhaita ennätyksiä.

_Kristin-usko_ on syvimmältä olemukseltaan _romantinen_. Siksi onkin

sitä pidettävä meidän romantisen aikakautemme tyypillisenä

maailmankatsomuksena, kun taas sen _realistisen_ ajan maailmankatsomus,

jonka ilmiöitä nyt käymme tarkastelemaan, on syvimmältä olemukseltaan

_luonnontieteellinen_. Tällä ei kuitenkaan ole sanottu, ett'eivät monet

romantikot ja jälkiromantikot saattaisi olla vapaa-ajattelijoita ja

päinvastoin useat realistit kätkeä monta kristillistä aines-osaa

sydämeensä. Mutta me tahdomme yhä edelleenkin pitää kiinni ilmiöiden

_tyypillisistä_, emme niiden _yksilöllisistä_ ominaisuuksista.

Suomalaisen kirjallisuuden historia · 第 33 / 50 题