Hupaan meni hywät humalat
märänneihin maltasihin.
Hywä huttu huomenaki.
Hywä häjyn oma lapsi,
ruokkii poikansa petokin.
Hywä hännäkäs hewoinen,
paha waimo palmikoinen.
Hywä kutsuin kulkea.
Hywä lapsen lassa olla,
kuin on wanhempi warana.
Hywä myötäinen menoissa,
kultainen kohtuuden mitta.
Hywä on hammas leukaluussa,
paha kielen kantimessa.
Hywä on housuissa näppiä lyödä.
Hywä on toista sanoa, 6840
paha panna itseänsä.
Hywä pitkän pinon wieressä lastuja poimia.
Hännässä on koiran ilo,
hullu nauraa hampaillensa.
Hätä kädessä, härkin piwossa.
Iltawirkku, aamutorkku,
se tapa talon häwittää.
Itkien emolta ruoka,
maanetellen wierahalta.
Itse ilossa sydämen
on jo hinta hywän työmme.
Jo se joutaa, ketä pappi soutaa.
Joka kirkolla on omat waiwaiset.
Joka on jalo pellollansa,
siltä ei puutu puhdas leipä.
Joka pitää pitkät sormet, 6850
pitäköön pitemmän selän.
Jolla on wähä wiisautta,
ei se tunne tyhmyyttänsä.
Jolta kunnia katopi,
se on kaikki kadottanut.
Juomari pullista juopuu,
waan ei täydy tynnyristä.
Juopuneena tekee, selwänä wastaa.
Juopunut on Jumalan luoma,
ei sillä ole mieltä, eikä huolta.
Jälestä Ruotsi wiisas.
Kaikissa näissä ollaan, sanoi pässi,
kun päätä leikattiin.
Kaikki sulhaset rikkaat,
kaikki wangit köyhät.
Kankea on kuiwa oksa,
tyhmä ylpeä tawoissa.