Wuo tiesi kalan elämän,
tuuli linnun päiwäkunnat.
Wuodelta hewoista kiitä,
toissa wuonna morsianta,
kolmanna kotiwäwyä,
partasuuna poikaasi.
Wuohen woi, waimon tawara:
niitä ei tarwita talossa.
Wuohi waiwaisen eläin,
huora waimo wanhan miehen.
Wuohi waiwaisen eläin,
tyttö lapsi onnettoman.
Wuohi woitti wuonillaan,
kauris kaulawilloillaan.
Wuoron meille yöt tulewat,
wuoron päiwät walkenewat.
Wuoron pilwistä satapi,
kaseista kaiken päiwän.
Wuoron waarina ollaan.
Wuoron waimot moisiolla, 6500
tasan naiset talkoossa.
Wuoron wieraissa käydään,
harwoin hywin pidetään.
Wuoron woita, määrin mämmiä,
harwoin päiwiä hywiä.
Wuoronsa wanhan tulepi,
aikansa kahilahanki.
Wuosi on olla orjan määrä,
kaiken polwensa miniän.
Wuosi wanhalla ikää,
kuukausi kulunehella.
Wuosi wankan wanhentaa,
kaksi lapsen kaswattaa.
Wuosi weronsa wetää.
Wuosi wiepi wuoden wiljan,
päiwäkunta päiwän palkan.
Wuotta myöten lintu soipi,
kewättä kala kutepi.
Wuowaa waris wastatuuleen, 6510
miesi onnehen kowahan.
Wähin paljo karttuu.
Wähitellen wilja makia.
Wähä elättää, tyhjä kuolettaa.
Wähä huolin pakkaisesta,
kun ei päätäni palele.
Wähä hywä, tyhjä paha.
Wähä köyhällä kalua,
ei sillenkään siaa.
Wähä lapsen mielen hywittää.
Wäha luku lukkarista,
ei paljo papistakaan.
Wähä luku wallattoman wihoista.