Suussansa sydän särjellä,
wäki warsan sieramissa.
Suusta Jumalan korwaan,
armon kanssa ulos tulkoon.
Suusta Jumalan korwaan,
Jumalan korwasta kukkarohon.
Suusta orja ladon täyttää,
perästä pereen isäntä.
Suusta röyhkä köyhä miesi,
ruumihilta ruikamoinen.
Suusta syömärin näkepi,
silmästä pahan tekiän.
Suusta syönehen näkepi,
parrasta palan purian.
Suusta täynnä köyhän aitta,
perästä ei ole puolinkaan.
Suustansa lehmä lypsää,
ei suurista sarwistansa,
eikä warresta isosta.
Suuta on sanan siaksi, 5590
päätä mielen kukkaroksi.
Suutari on suden sukua,
räätäli karhun weljen poika.
Suutari on suden sukua,
susi warkahan sukua,
waras lemmon weljen poika.
Suutari on suden sukua:
syöpi lihat, sekä nahat.
Suutto tulee, ennenkun puutto.
Suweksi syksyinen rusko,
takatalweksi kewäinen.
Suwen suitsu iltaisella,
talwen talma aamuisella.
Suwen tullen suot sulapi,
suot sulapi, maat walupi;
ei sula sydän suruinen,
ei walu wajainen rinta.
Suwi suuresta lumesta,
pakkainen pahasta säästä.
Suwituuli talwen tuopi,
koillinen kesän tekepi.