Laulaen sanat sikiiwät,
soittaen somatki wirret
Laulaen sanat sulemmat,
wirret soittaen somemmat
Laulaja kukolla poika,
laulaja itseki kukko.
Laulajan laki palapi,
runon kulkku kuiwettupi.
Laulanko lyhyen wirren,
tihiämmin tilkutan ma;
ryyppään wajaisen ryypyn,
pitemmältä piisoapi.
Laulanta runolla työtä,
kukunta kesäkäellä,
painanta Sinettärillä,
kuonta Kankahattarilla.
Lauloi kaksi laulajata
kahden puolin pöytälaidan,
satuin noita kuulemahan:
hywä oli kuulla kummaistaki.
Laulu laiskana pitäpi,
wirret työtä wiiwyttäpi.
Laulu lapsen liekuttajan,
torkka willain wetäjän,
nälkä kankahan kutojan.
Laulu työksi huokiampi, 3490
luku sielulle parempi.
Laulu työksi lankiapi
hewoisen hywän re'essä.
Lauluansa lintu kaunis,
taitoaan taloinen tyttö.
Lauantaina pitkä päiwä
laiskan waimon työtä tehdä.
Lawia uron tarha.
Lawiapa mailma onki: sanoi akka,
kun kepillään saunan akkunasta ulos sohi.
Lehti puuhun, ruoho maahan,
minä marras maan rakohon,
minä turkka turpehesen.
Lehtipuuta loppukuulla,
hawupuuta alkupuolla.
Leikatussa ei ole leikkaamista,
haudotussa hautomista.
Leikki se on leiwän loppu,
se tuska tupakan loppu.