Kieli kellosta putosi,
katoi ääni kalkkarasta.
Kieli kärkkäältä palaa.
Kieli on köyhällä rahaa,
suu kurjalla kunniata.
Kielsi wanha Wäinämöinen
atroa poron perästä,
Lapin maasta taikinata.
Kielsi wanha Wäinämöinen
eloa emännätöntä,
koiratonta kartanoa.
Kielsi wanha Wäinämöinen
itsemennyttä manalle,
omin tunnoin tuonelahan.
Kielsi wanha Wäinämöinen
humalassa huutamasta,
wiinassa wiheltämästä.
Kielsi wanha Wäinämöinen
kukkaroa paikattua
wyöltä miehen naimattoman.
Kielsi wanha Wäinämöinen
kullalle kumartamasta,
hopialle horjumasta.
Kielsi wanha Wäinämöinen 2680
siian suolta suolimasta,
syömästä kalan kutuja.
Kielsi wanha Wäinämöinen
tytöstä emon tukia,
wanhan äitinsä waroa.
Kielsi wanha Wäinämöinen
wanhan nuorta tahtomasta,
kaunista käkeämästä.
Kielsi wanha Wäinämöinen
wenehessä wieremästä,
purressa parahtamasta.
Kielsi wanha Wäinämöinen
wesillä wiheltämästä,
lainehilla laulamasta.
Kielsi wanha Wäinämöinen
yksin öillä kulkemasta,
maantiellä makoamasta,
sydän-yöllä soutamasta.
Kielty on kaupalta rahaton
ehkä hahden partahalla.
Kielty on kissa kellarista,
piski piimähuonehesta.
Kielty on kissa kirkosta,
pääsee koira jolloin kulloin.
Kierielee kanan munaki.