Kauroilla kutsutaan,
kannuksilla ajetaan.
Kauroilla ottaa, kannuksilla ajaa.
Kauroja kakarin suuhun,
käen suuhun hernehiä.
Keittää hulluki huttua,
mutta ei taida tamputtaa.
Keittää köyhä kärsii,
waan ei kärsi jähdyttää.
Keitä munaa, et saa lientä,
neuo hullua, et saa mieltä.
Keitä wähä ja hywää, pane minun kuppi täyteen.
Kekriksi kettu kengän rujeensa myö.
Kekrinä kelläki, jouluna jollaki,
pääsiäisnä päätymisen.
Kelkka pilkkaa tekepi 2580
talonpojan puure'estä.
Kellä ei liene muuta huolta,
se poikansa naittakoon.
Kellä ei liene muuta työtä,
se talonsa muuttakohon,
kalujansa kannelkohon.
Kellä ei suurta kellaria,
sillä ei suurta kunniata.
Kellä kieli kerkiämpi,
sillä maito makiampi.
Kellä ukko, sillä lukko.
Kelpa'aa ketun eleä,
metsän wiljan wilwotella:
pohjatuuli, päiwäpaiste.
Kelpasi ennen kestin käydä,
kestin käydä ja kisata:
markan maksoi mallaskappa,
killingin humalanaula.
Kelpasin minä kesällä,
pädin päiwäpaistehella;
tuli talwi, ei tahdottu,
sydänkuilla ei syötettynä.
Ken edelle ennättäpi,
sitä ei jäljelle jätetä.
Ken ei anna annetusta, 2590
se ei anna aitastansa.
Ken ei kissaa elätä,
hiiriä elättäköhön.
Ken ei mahdu marjamaalle,
se käyköön karjamaalle.
Ken ei palaa paina,
sitä pala painakohon.
Ken ei syötä koiraa,
se warasta syöttäköhön.
Ken ensin kowan kokepi,
saapi pehmiän perästä.
Ken hywin tekee, paremmin eestänsä löytää.
Ken hywän hirwen hiihtää,
se hywän taljan makaa.
Ken hywät tawaksi saapi,
Suomen suot siltoapi.
Ken istupi wyö sylissä,
kauan housut kainalossa,
wiikon wirsua tekepi,
kauan tuohta katselepi.
Ken kaikki makiat maisti, 2600
kaikki karwahat kakasi.
Ken kaikki pyhät pitäpi,
se kaikki näljät näkepi.
Ken kaikki työt tekepi,
se kaikki kowat kokepi.
Ken kallihin antaa,
se kaunihin kantaa.
Ken kuin mahtaa, se niin ahtaa.
Ken kuin tahtoi, se niin ahtoi.
Ken kunnialla elää,
se kunnialla kuolee.
Ken kyllin kesällä kyntää,
jouten joulua pitäpi.
Ken kyllin kylässä juopi,
se huolen kotia tuopi.
Ken mitä kaapii, se sitä saapi.
Ken mitä teki kesällä, 2610
wielä tahtoo talwellaki.
Ken on riski riiteliä,
se on riski riihen puija.
Ken pahan tawat sanopi,
se taiwaan tähdet lukepi,
meren aallot arwoapi.
Ken teki ketä -- Ken mitä teki.
Ken tuutipi poikalasta,
sepä totta torjuttapi;
ken se tuutipi tytärtä,
se waan tyhjää tekepi.
Ken tywen typyttelepi,
latwanki laputtakohon.
Ken werassa, se welassa.
Kenen jalka kapsaa,
sen suu napsaa.
Kenen jalka kapsahtaa,
sen suuhun napsahtaa.
Kenen jalka sonnassa,
sen suu raswassa.
Kenen oma, sen armas, 2620
kenen armas, sen kaunis.
Kenen on kello -- Jonka kello.
Kenen ruoka, sen ruoska,
kenen tuoppi, sen tupakka.
Kenenkä hewoinen suossa,
se lähinnä nostamassa.
Kengätön kesällä kettu,
kengätön on talwellaki.
Kenkki kenkkiä kysypi,
hywä työ toistamista.
Kenkki kenkkiä waatii,
hywä päiwä wastausta.
Kenkki kenkki waatii,
hywä sana wastinnetta.
Kenkä jalan mukaan.
Kenpä köyheä käkisi,
lehmitöntä leyhkäsisi.
Kenpä moittipi keseä, 2630
ken hyweä hylkäisepi.
Keppi on kelwoton tueksi,
sana sairahan waraksi.
Kernas köyhä kuolemahan,
walmis waiwainen sotahan.
Kerran eläwän silmät nähdään,
ei kuolleen koskaan.
Kerran hywänä, kaksi pahana,
iän kaiken ilkiänä.
Kerran keksiä pitäpi,
toisen kerran kellistellä.
Kerran kurki puuhun,
silloinki jalka poikki.
Kerran köyhä köykähtää,
ei siiwolleen silloinkaan.
Kerran köyhä lehmän tappoi,
nahan pitkäksi wenytti.
Kerran köyhä löyhähtäpi,
senki kostohon kowahan.
Kerran saapi orja lemmen, 2640
orja lemmen, wanki wallan;
ei miniä milloinkaan,
pojan waimo polwenaan.
Kerran, toisen, köyhä käypi
rikkahan owen etehen.
Kerran, toisen, köyhä rukka
syöpi wiimeisen weronsa,
aiwan ainoan palansa.
Kerranko mies muonasta luikkaa.
Kerta joulu wuodessa.
Kerta kekriä pidetään,
toinen kerta kellistellään.
Kerta käydään Kemissä,
toinen kerta Torniossa.
Kerta mies petetään,
waan ei enää toista kertaa.
Kerta miestä merkitähän,
kerta miestä, kuu hewoista,
wuosikausi morsianta.
Kerta riihen tappajana,
kaksi kaalin appajana.