Jalo on jousi janhuksinen,
koiwun kylki keihäswarsi.
Jaloissa jäniksen woitto,
akan kehnon kielessänsä,
miehen mielessä jalossa.
Jaloista jaloa miestä,
päästä neitoa parasta.
Jaloiton jalo sodasssa,
päätön päiden leikkelyssä:
ei ole jalkoa paeta,
eikä päätä päälle mennä.
Janhus jousessa pitäwi,
koiwun kylki kirwehessä.
Jatka jauhoja Jumala,
kyllä itse wettä hankin.
Jatkain lawatki tehdään.
Jauhan minä Jaakolleni,
waikk' ei Jaakko mulle jauha.
Jo joutui warahin wappu,
jouluaatto aikaisehen.
Jo jäi jää käywältä, 2030
kierä rannan kiertäjältä.
Jo kaikki maailma on mullin mallin,
elämä edestakaisin.
Jo meni aika, kun akka kuoli,
ei ole waraa toista naida.
Jo meni mäti kalalta,
muna muikulta putosi.
Jo minua jotki jolkki,
jotki jolkki, kutki kolkki:
sian sarwet, koiran koiwet.
Jo minusta mies menepi,
kullan keittäjä kulupi,
rahan saaja raukenepi.
Jo minä jossaki olisin,
kussaki kuljeskeleisin,
ilman armotta Jumalan,
toimetta totisen luojan.
Jo nyt jotaki: kun rakkaus synti lienee.
Jo nyt loppui lappaminen,
akka rukan appaminen.
Jo nyt loppui lappaminen,
maholehmän tappaminen.
Jo nyt wanhanin warahin, 2040
riuduin riihtä tappamasta,
päiwyin petkelen perästä:
leipä loppui leuoiltani,
hywä ruoka huuliltani.
Jo olen jonaki ollut,
en wielä sutena juossut.
Jo olen kolmea kokenut,
wiittä kuutta wiskutellut,
kokenut kowia suita,
wiskutellut wiisahia.
Jo olen wiirihin wihitty,
kissan kanssa kiinnitetty.
Jo on hiisi hiukset wienyt,
lempo liemenet kerinyt.
Jo on joukko joutamassa,
kun on pappi soutamassa.
Jo on kurja kuukistunna,
näljän kaima kallistunna.
Jo on lehmä leikit lyönyt,
lammas lappanut imehet.
Jo on leski leikin lyönyt,
wiettänyt iloisen illan,
entisen eläjän kanssa,
miehen mennehen keralla.
Jo on mailma mullin mallin,
elämä edestakaisin.
Jo on manni maansa myönyt, 2050
konna heittänyt kotinsa.
Jo on mennyt mennyt wuosi;
menköhön tämäki wuosi
muiden wuosien mukahan.
Jo on minua joksi suotu,
joksi suotu, kutki saatu,
silloiksi likasioille,
paikoiksi pahoille maille.
Jo on nikki niitä nähnyt:
hiwus säitä hirwiöitä,
hakkarainen halkioita.
Jo on nähty naidun warsi,
näkemättä naimattoman.
Jo on nähty nälkiäki,
nähty wiljawuosiaki.
Jo on sormet soutimina,
käsiwarret waaruloina,
peukalo perämeloina.
Jo on suussa suksen woidet,
tallella talin palanen.
Jo on suussa suwinen palkka,
talwen palkka parran luona.
Jo on syöty saatu ruoka,
eletty käetty päiwä.
Jo on taittun't siskon silta, 2060
weikolta wenet hajonnut.
Jo on tukka tuulta nähnyt,
hiwus säitä hirwiöitä,
parta päiwiä pahoja.
Jo on turwa turpehessa,
armo kirkon aidan alla,
toiwo tuonelan tuwissa.
Jo se aikaa kuoli, joka itsiänsä laitti.
Jo se meni, kun putosi.
Jo se nyt sotia käypi,
jot' ennen patoja nuoli,
kattiloita kaaputteli.
Jo sen on hukka huulillaki,
jonka kieli maassa riippuu.
Jo siinä on hywin hypitty,
kun on sukka suolle jäänyt,
kenkä mustaan mutaan.
Jo siinä on heti yksi,
sanoi suutari lauantaina kengästä.
Jo silloin huuletki hukassa,
kun kieli maassa laahaa.
Jo silloin kirkko täynnä, 2070
kun ei pappi sisään sowi.
Jo silloin lakiki lainehtii,
koska tuomari pikaria pitelee.
Jo tuli tyhjä toiwotusta,
walet wiikon wuotetusta,
tosi toiwomattomasta.
Jo tästä johin tulepi:
luiden lusket, päiden pauket,
hammasten hajotuswuoro.
Johin juojalle tulepi:
eli siltä pää menepi,
tahi pallia palapi.
Johin juowalle tulepi:
joko koira kengät syöpi,
eli kintahat katoopi.
Joisin ma joka olosen,
joka wiinan wiilettäisin,
kun ei kukkaro kuluisi,
rahatasku taas menisi.
Joisin ma jokai päiwä,
kun ei kukkaro kuluisi,
rahatasku raukenisi.
Joka ainoansa antaa,
se itsensä häwittää.
Joka ajan woittaa, se paljo woittaa.
Joka ei katso eteensä, se katsokaan 2080
taaksensa.
Joka ei kuusinaista kukkaroon pane,
se ei äyriä kokoon saa.
Joka ei mieltänsä -- Ei se tapojansa...
Joka ei ole wappuna waossa,
se ei pouka pohtimessa.
Joka ei ota saatuansa,
se ei saa tarwittuansa.
Joka ei puolesta sanasta ymmärrä,
ei se koko sanasta wiisaammaksi tule.
Joka ennen patoja nuoli,
nykyään sotia käypi.
Joka ensin myllyyn tulee, se ensin jauhattaa.
Joka entistä kiittää, se nykyistä moittii.
Joka entistä kiittää, se wastaista toiwoo.
Joka halaa koira lyödä, 2090
kyllä se kartun katsoo.
Joka helposti uskoo, petetään,
joka kauan käpsii, jätetään.
Joka herrain kanssa marjaan menee,
siltä otetaan marjat ja rowet.
Joka hiljaan hiihtää, se jalot jättää.
Joka hiljemmin hiiltyy, se paremmin palaa.
Joka huutoon tulee, huudossa pysyy.
Joka hylkää hywän wellin,
syö se kaalin syljetynki.
Joka hywän hylkää, se pahaan puuttuu.
Joka hywää etsii, paremman löytää.
Joka jouluhun eläisi,
jouluna jotai saisi:
elikkä elon paremman,
tahi kuolon kaunihimman.
Joka jouluhun eläisi, 2100
joulusta johin tulisi:
elikkä elo parempi,
tahi kuolo rohkiampi.
Joka joutuu pitkään niemeen,
sen johtuu monta mieleen.
Joka juo joka pikarin,
joka kannun kallistapi,
se saapi sinisen silmän,
kumahuksen korwallensa.
Joka kaikki huonot korjaa,
se on Jumalan apumiesnä.
Joka kaikki makiat maistaa,
se kaikki karwaat kakaisee.
Joka kaikki pyhät pitää,
se kaikki näljät näkee.
Joka kalan kanssa kiiski kutee.
Joka kalliin antaa,
se kaunihin kantaa.
Joka kauan elää, se paljon näkee.
Joka kauhalla alkaa, se lusikalla päättää.
Joka kauhalla alottaa, 2110
lusikatta lopettaa.
Joka keitetyn paistaa, se kypsen syö.
Joka keitetyn paistaa,
se makian maistaa.
Joka kerran keksitään,
sitä aina arwellaan.
Joka kesän -- Joka koko kesän.
Joka kissaa kiittää, sillä ei muuta eläintä ole.
Joka koko kesän onkii,
sitä talwella nälkä tonkii.
Joka kuritta kaswaa, se kunniatta kuolee.
Joka kuu kala kutepi,
ahwenainen aina kanssa.
Joka kuuseen kurkottaa,
se katajaan kapsahtaa.
Joka kyrsän kylällä syö, 2120
se lainan kotia tuo.
Joka laittaa pahaa, laittakoon suwista talwea;
joka kiittää hywää, kiittäköön hywää Jumalaa.
Joka lasna lastetahan,
miesnä mielehen tulepi.
Joka leiwillä -- Joka kauhalla.
Joka lihaa etsii, se luun löytää.
Joka menee syyhymättä saunaan,
se syyhelmän saa.
Joka menee takuuseen,
se menee maksuun.
Joka mies joulun ajan,
mutta kuka pääsiäisajan.
Joka myötäisen makaa,
se wastaisen soutaa.
Joka nai walitun piian,
se saapi lonikin waimon.