Ihmiselle -- Miehelle. 1920

Iho on kirja, waatet warsi.

Iho on köyhän kirjawaatet.

Ikä härjän kynnättää,

ei koko ko'onkaan hywä.

Ikä kultainen kulupi,

aika armas rientelepi,

jos en laula polwenani,

hyrehdi sinä ikänä.

Ikä pitkä isännälle,

perä paksu emännälle.

Ikä pitkä piikanaki.

Ikä yksi ihmisellä,

monta aikaa iässä.

Ikäwä eläwää kuolettaa on.

Ikäwä erätön ilta,

pitkä päiwä saalihiton.

Ikäwä iloton ilta, 1930

ikäwämpi yö uneton.

Ikäwä isän tulepi,

kun poika poies menepi,

lapsi loitos erkanepi.

Ikäwä isättä olla,

outo äitittä eleä,

waiwa suuri wanhemmatta.

Ikäwä nälkä työksi on.

Ikäwä odottaessa,

kauka pitkin katsoessa.

Ikäwä odottajan aika,

pitkä saamattoman päiwä.

Ikäwät on illat pitkät,

päiwät kahta katkerammat.

Ilkiä Iharin koski

saatti Sarsan waiwaiseksi,

pani piiat kyntämähän,

waiwaiset wakoamahan,

wäkipuolet wääntämähän.

Ilkiä isäni, epatto emoni,

minä miesi täydelläni.

Illalla isäni kuoli,

aamulla talo häwisi.

Illalla olin iloinen, 1940

aamulla alakuloinen.

Illan wirkku, aamun torkku:

se tapa talon häwitti.

Illasta ilmaa kiitä,

aamulla unisioa,

akkoasi yön takoa.

Illasta ilmaa kiitä,

wuonna toisna morsianta,

kolmanna kotiwäwyä,

partasuuna poikoasi.

Illoin ilmat kiitettäwät,

huomenin hywät emännät.

Ilman wiisas wietteleksen,

maan kumma kuwaeleksen.

Ilo köyhän kuolemasta,

pilkka waiwaisen pidosta.

Ilo nuoren, ehkä köyhä,

waiwa wanhan, waikka rikas.

Ilo nuoren luotionki,

waiwaisen, wiheljäisenki,

kohden kowa-onnisenki.

Ilo siinä, kussa nuoret,

sanan kolket, kussa wanhat.

Iloissahan lapsen mieli, 1950

kun on kattila tulella,

naatin kanta kattilassa.

Iloissahan muut eläwät,

leikissähän leikamoiwat,

minä hoikka huolissani,

palo pakko-päiwissäni.

Ilolla haaskataan,

itkulla takasin woitetaan.

Ilona käki metsässä,

lammas laihohalmeessa.

Ilona käki metsässä,

lapsi pieni lattialla.

Ilossa ikä kulupi,

riemuloissa reiahupi.

Ilossa ikä kulupi,

riemussa rehettelepi.

Ilta paimenen wetäpi,

koti karjan kollottapi.

Iltarusko selwä ilma,

aamurusko pilwipäiwä.

Iltawirkku, aamutorkku:

niitä ei tarwita talossa.

Imeheksi kirppu päässä, 1960

wahingoksi täi sukassa.

Immen itkut, lesken lenget,

waan ei partasuun urohon.

Iso heitti iljenelle,

maammo maalle paljahalle,

weljet wiewille wesille,

sisaret sulille soille.

Iso hywä iskeä,

koko hywä koskea.

Iso suu, wähä willoja.

Iso woittaa, paksu painaa,

pitkä puolensa pitäpi.

Isoissa isoisten käynti:

sokioissa silmäpuolten.

Isosti isot ajawat,

suuret hewon surkumatta.

Isosti isot eläwät,

awarasti autuahat.

Istu maahan ja malta,

pane piippuun ja polta.

Suomen Kansan Sanalaskuja · 第 74 / 236 题