Huopaa wariski wastatuuleen. 1720

Huoppa huonon wäkiä.

Huora huoran tyttärestä,

waras warkahan pojasta.

Huora kaikki siukuiksensa,

waras kaikki weljiksensä.

Huora minua kiitti,

waras minua moitti,

hywä antoi ilman olla.

Huora muoristai tulepi,

muori huoran tyttärestä.

Huoran itku, warkaan wala,

juopuneen Jumalan kiitos:

ne ei merkitse mitään.

Huorat hulluksi tekewät,

salawaimot waiwaiseksi.

Huoria hywätki naiset,

ei porttoja puoletkaan.

Huowaa waris wastatuuleen.

Hupa aika himmerkissä, 1730

hauska Kiesuksen kodossa.

Hupa aika ystäwissä,

ei ikäwä häissäkään.

Hupa howissa elämä,

waikka päälle waarallinen.

Hupa huowissa eleä,

waara päätä warjellessa.

Hupa huttu, wiepä welli,

kaali kaikkia parahin.

Hupa huttu, wiepä wieli,

rieska kaikkein kawalin.

Hupina käki metsässä,

neito nuori nuotehessa.

Huttu, puuro miehen ruoka,

woi, welli wasikan juoma,

kapakaali koiran ruoka.

Huuhtikuu huuhtelepi

lumen maasta, jään wedestä,

ohrat aitan loukkahasta.

Suomen Kansan Sanalaskuja · 第 67 / 236 题