Ei koirakaan kotiwäkeä pure.
Ei koiralla kunniata,
eikä häjyllä häpyä.
Ei koiralla kunniata ole.
Ei kolka kosian kengät,
kirjakorjat kiidättele,
tytön työttömän tykönä,
makoajan kartanolla.
Ei kolmisäinen köysi kesken katkea.
Ei konnalla kohtuutta ole,
pahan miehen mieltä taita.
Ei konnan kohtuu ole,
pahan miehen mieltä myöten.
Ei konnassa koskaan talia ole.
Ei korppi kirohin kuole,
kaarnet kaikkihin sanoihin.
Ei korppi kirohin kuole, 500
murehisin musta lintu.
Ei korppi kirohin kuole,
waris kuiwihin walohin.
Ei korppi korpin silmää kaiwa.
Ei korppi korpin silmää puhkaise.
Ei koski kitahinkaan
laske wettänsä wisusti,
eikä laulaja hywänen
laula tyyni laulujansa.
Ei koski kowa olisi
ilman kuumitta kiwittä,
palawoitta paateroitta.
Ei kossin kohua täydy,
wähän miehen wääten käydä.
Ei kotipuita metsään wedetä.
Ei kuiwa kala takaa karkaa.
Ei kuiwa kulkku kumaja,
henki raswatta heläjä.