Hermes, joka kultasauvallaan koskettelee ihmisten silmiä, sulkee ne,
jotka tahtoo, ja avaa taas ne, mitkä haluaa, kutsui kaikki kosijain
haamut ja johti ne Hadeeseen. Täällä keskustelivat parastaikaa
keskenään suurten vainajain varjot, kertoillen omista kohtaloistaan ja
Troian sodasta. Silloin läheni Hermes koko kosijajoukon seuraamana.
Hämmästyneenä katselivat Hadeen asukkaat tulijain paljoutta ja ja
Agamemnonin haamu, joka tunsi Amfimedonin, kysyi ihmetellen:
"Mistä te olette tulossa tällainen joukko samanikäisiä, kansan
parhaita? Oletteko Poseidonin uhriksi joutuneet vai mikä teidät on
kaatanut?"
Nuorukainen kertoi silloin heidän perin onnettoman kosintansa, Odysseun
paluun ja verisen koston.
"Oi, jalo Penelope, sinä puhdassydäminen Ikarion tytär! Sinusta
kuolemattomat laulavat ylistysrunonsa ja sinua kerran uskollisuuden
esikuvana mainitaan! Mutta sinä, Klytaimnestra, Tyndareon tytär, olet
kaikkien naisten osalle häpeän saattanut", lausui Agamemnonin haamu. --
-- Sillä aikaa oli Odysseus saapunut vanhan isänsä Laerteen maatilalle.
Tänne oli vanha kuningas itselleen rakentanut uljaan palatsin ihanine
yrttitarhoineen. Mutta nyt ei Laertes enää välittänyt omasta
mukavuudestaan. Likainen nuttu yllään hän oli kaivamassa hedelmäpuitten
ympärillä. Sääriensä ympärille hän oli kietonut kehnot härännahat,
suojellakseen jalkojaan orjantappurain haavoilta ja hänen päässään oli
vuohennahkalakki, joka teki vanhuksen vielä risaisemman näköiseksi.
Odysseus huomasi jo kaukaa isänsä, mutta tämän kurja puku ja köyry
varsi koskivat niin kipeästi Odysseuhun, että hän itkien pysähtyi
läheisen päärynäpuun alle. Vanhus ei huomannut tulijaa, vaan pää
kumarassa jatkoi työtään. Odysseus mietti, menisikö heti isäänsä
tervehtimään, vaan lähenisikö vanhusta vieraana, kysellen häneltä
kaikenlaista. Hän päättikin olla vielä ilmaisematta itseään ja
koetella, tuntisiko vanhus hänet:
"Lienetpä taitava puutarhuri, koska täällä kaikki näyttää olevan niin
erinomaisessa kunnossa. Mutta itseäsi et näy osaavan hoitaa, koska noin
lian ja tomun vallassa olet, vaikka muuten sinua melkein vaikka
kuninkaaksi voisi luulla. Sanohan, kenen palveluksessa olet ja olenko
saapunut Itakaan? Kerran oli, näet, vieraanani mies, joka kertoi
olevansa Itakasta, Laerteen poika. Hän oli erinomaisen viisas, kiinnyin
oikein häneen ja annoin vielä hänelle runsaat lahjat lähtiessään."
"Vieras, Itakaan olet tullut", vastasi murheellinen vanhus. "Mutta sitä
miestä, josta puhut, et täältä tapaa. Jos hän kotonaan olisi, ei hän
runsaitta lahjoitta sinua lähtemään laskisi. Mutta kerro, missä ja
milloin poikani tapasit? Niin, poikani hän oli, onneton vieraasi. Nyt
hän on joko kalojen tai taivaan lintujen ruokana. Emme me, isä ja äiti,
saaneet häntä kääreliinoihin peittää, eikä saanut hänen puolisonsa,
viisas Penelope, hänen silmiään sulkea. Mutta ken olet, mistä tulet,
kutka vanhempasi ovat ja missä laivasi on, vai vieraalla aluksellako
saavuit?"
Odysseus vastasi silloin:
"Kysyt ken ja mistä olen. Olen Alybasta, Afeidaan poika ja Eperitos on
nimeni. Alukseni on ankkurissa lähellä kaupunkianne. Viisi vuotta on
kulunut siitä, kun Odysseus luonani vieraili. Onnen linnut lentelivät
taivaalla erotessamme, onnellista matkaa hänelle ennustin ja päätimme
ystävinä vielä toisemme kohdata."
Silloin tuska valtasi vanhuksen. Yhä kumarampaan painui varsi, ja hän
sirotti tuhkaa päänsä päälle. Nyt ei Odysseus enää voinut vaieta, vaan
hän riensi isänsä luo, huudahtaen:
"Oi, isä, tässä on kaipaamasi Odysseus. Ei ole enää surun syytä.
Kosijat ovat kostetut, kaikki on hyvin."
"Jos kaivattu poikani olet, näytä se toteen", virkkoi Laertes.
"Isä, helposti sen teen", vastasi Odysseus. "Katso polvessani villisian
hampaan jälkiä. Sain ne äitini isän, Antolykoon, luona käydessäni. Ja
vielä, isä, muistan puut, mitkä puutarhassasi kerran minulle lupasit
sinua lapsena seuratessani ja sinulta niitä pyydellessäni. Kolmetoista
päärynäpuuta lupasit; kymmenen oli minulle lupaamaisi omenapuinen luku
ja viikunapuitten neljäkymmentä. Lupasit vielä viisikymmentä
viiniköynnöspenkkiä, jotka kantoivat runsaita hedelmiä ympäri vuoden."
Kuultuaan tämän Laertes lankesi poikansa kaulaan, mutta riemu oli niin
suuri, että vanhus meni tiedottomaksi. Kun hän jälleen heräsi, virkkoi
hän:
"Oi, elää sittenkin vielä Zeus, elävät kaikki Olympon valtiaat! Vaan,
poikani, pelkään, että kohta nousevat kosijain omaiset kostamaan heidän
tuhonsa."
"Isä, sitä älä sure", lohdutti Odysseus. "Mutta käykäämme tuonne
majaan. Edeltäpäin sinne lähetin Telemakon ja kaksi paimenta ateriaa
valmistamaan."
Laertes riensi kuitenkin ensin kylpyyn ja kun hän palasi toisten luo
juhlavaippaan pukeutuneena, eivät he tahtoneet tuntea häntä, niin
kookas ja uljas hän varreltaan oli. Ja kun Odysseus siitä huomautti
ihastuneena, virkkoi vanhus:
"Olisipa minulla ne nuoruuteni voimat, jotka kerran omistin, kun
kefalonialaisten johtajana Nerikon valloitin, olisipa ne voimat, ja
olisinpa eilen saanut rinnallasi seisoa, niin olisi varmasti moni
kosija kauttani surmansa saanut ja sinun sydämesi olisi riemuinnut."
Kaikki istuutuivat aterioimaan, silloin saapui vanha Dolios poikineen.
Hämmästyneinä he jäivät seisomaan tunnettuaan isäntänsä, mutta
ystävällisesti Odysseus kehoitti heitäkin istuutumaan pöydän ääreen.
Dolios lausui innostuneena julki kaikkien ajatuksen:
"Odysseus, sittenkin saavuit, vaikk'emme sinua enää osanneet
odottaakaan. Tervetullut, kolmin kerroin tervetullut! Jumalat
askeleitasi siunatkoot!"
Näin vanhus, mutta samalla muistui hänen mieleensä Penelope ja hän
kiiruhti kysymään, tietääkö kuningatar jo Odysseun paluusta, vai
lähettäisikö hän sanan. --
-- Huhun nopea jumalatar Ossa oli rientänyt kautta kaupungin ja kohta
tiesivät kaikki kosijain surullisen lopun. Väkeä tulvehti Odysseun
palatsille ja itkien ja huoaten he kantoivat vainajain ruumiit hautaan.
Kauempaa olevat he lähettivät laivoilla kotiseuduilleen. Sen tehtyään
kaikki kokoontuivat torille ja täällä Eupeites, Antinoun sureva isä,
alkoi: "Miehet, paljon pahaa on Odysseus akaialaisille tehnyt. Ensin
hän vei muassaan joukon oivia miehiä, ja sille tielle ne jäivät, ja nyt
kun hän palaa, hän murhaa kansamme jaloimmat. Sitä ei voi kostamatta
jättää, muuten jälkimaailma meille nauraa. Minä en ainakaan näkisi enää
iloista päivää, ellen poikani kuoloa saisi kostetuksi. Mutta
riennettävä meidän on, ennenkuin hän käsistämme karkuun pääsee."
Valittaen oli Eupeites puhunut ja sääli täytti akaialaisten sydämen.
Mutta silloin Medon alkoi puhua:
"Itakalaiset, kuulkaa mitä minulla on sanottavaa. Ilman jumalain apua
ei Odysseus tätä tehnyt. Näin itse, miten joku jumala Mentorin muodossa
seisoi hänen vieressään, milloin häntä kehoittaen, milloin taas
kosijoita pakoon ajaen."
Medonin puheeseen yhtyi vanha tietäjä Haliterses, koettaen osoittaa,
miten suurta vahinkoa kosijat olivat tehneet ja miten siis Odysseun
kosto oli paikallaan. Mutta heitä kumpaakaan ei tahdottu kuulla, vaan
aseisiin tarttuen miehet seurasivat Eupeiteeta, luullen, houkot, itse
koston välttävänsä.
Olympossa Atene kääntyi Zeun puoleen virkkaen:
"Suuri Zeus, luotujen isä. Mitä mietit? Aiotko sallia hirveän sodan
syttyvän kauhuineen, vai rauhaako aiot rakentaa?"
"Lapseni, miksi sitä minulta kyselet", vastasi Zeus. "Itsehän olet
päättänyt, että Odysseus palatessaan kostaisi. Tee, miten mietit. Mutta
sanon minäkin ajatukseni. Poikien ja veljien muistot haihtukoot.
Odysseus olkoon kaikkien kuningas ja sopu ja hyvinvointi vallitkoon
maassa."
Nopeasti Atene riensi silloin alas Olymposta täyttämään isänsä tahtoa.
Sillä aikaa oli Odysseus ystävineen jo noussut aterialta ja nyt hän
lausui:
"Käyköön joku teistä katsomaan, joko lähenee sotainen joukko."
Eräs Dolion pojista läksi silloin, mutta jo portilta hän palasi:
"Jo saapuu, lähellä ovat, aseihin!" hän huusi.
Odysseus, Telemakos ja molemmat paimenet sekä Dolion kuusi poikaa
riensivät heti asestettuina portille. Yksinpä valkohapsiset vanhukset
Laertes ja Dolioskin sieppasivat aseet. Silloin Odysseus näki Atenen
lähestyvän heitä jälleen Mentorin muodossa ja hän virkkoi iloisena
Telemakolle:
"Poikani, näytä urhouttasi. Sukusi on aina kulkenut urhoollisten
nimessä!"
"Isä, olet näkevä, ettei nimesi häpeään joudu", vastasi uljas
nuorukainen.
Mutta kuullessaan tämän, Laertes huudahti:
"Oi, suuret jumalat, millainen päivä! Poikani ja poikani poika
väittelevät urhoollisuudesta!"
Atene kehoitti nyt Laerteeta heittämään keihäänsä, ja kun Laertes
totteli, kaatui heti Eupeites kuoliaana maahan.
Sekä Odysseus että Telemakos riensivät nyt eteenpäin ja mieshukka olis
ollut hirveä, ellei Atene olisi kuuluvalla äänellä huutanut:
"Itakan miehet, aseet alas! Loppukoon hirveä verenvuodatus ja rauhan
kättä tarjotkaa toisillenne!"
Äänen kuultuaan heittivät viholliset aseet käsistään ja kalpeina
pelosta he riensivät kaupunkia kohti. Mutta Odysseus hyökkäsi huutaen
takaa ajamaan pakenevia. Silloin välähti Zeun salama ja iski maahan
aivan Atenen jalkain juureen. Atene kääntyi silloin Odysseun puoleen,
virkkaen:
"Odysseus, Laerteen poika! Jo on aika kostosta luopua ja aika rauha
maahan raketa!"
Ilomielin Odysseus totteli Atenea, ja niin Zeun jumalainen tytär
rakensi rauhan Odysseun ja hänen kansansa välille.
Nimiluettelo.
_Aëdon_, Teban kuninkaan Zeton puoliso. Hänellä oli ainoastaan yksi
lapsi, Itys l. Itylos. Tästä syystä hän kadehti miehensä kaksoisveljen
Amfionin puolisoa, ylpeätä Niobea, jolle oli suotu kaksitoista lasta.
Kateudessaan hän aikoi eräänä yönä surmata kälynsä vanhimman pojan,
mutta surmasikin erehdyksestä oman ainoan poikansa. Onneton äiti oli
nääntyä tuskaan, ja säälistä Zeus muutti hänet satakieleksi, joka yhä
valittelee surkeaa erehdystään.
_Afrodite_, kauneuden ja rakkauden ihana jumalatar, jonka synnystä
kulkee monia taruja. Yhden mukaan hän oli Zeun ja jumalatar Dionen
tytär. Oli ruman ja ontuvan, mutta taitavan takojan Hefaiston puoliso.
_Agamemnon_, Menelaon veli, Atreun poika. Atreus kuului onnettomaan
pelopidien sukuun, jonka kantaisä Tantalos sai Hadeessa kärsiä kauheita
tuskia (katso Tantalos.) Agamemnon nai Spartan kuninkaan Tyndareon
tyttären Klytaimnestran, Menelaon puolison, kauniin Helenan sisaren.
Troian sodassa oli Agamemnon ylipäällikkönä, mutta sieltä palattuaan
joutui hän serkkunsa Aigiston ja uskottoman puolisonsa salamurhan
uhriksi.
_Aias_, Salamiin kuninkaan Telamon poika, suuri ja väkevä, mainetöissä
Akilleun vertainen. Akilleun kaaduttua riiteli Odysseun kanssa Akilleun
aseista, ja kun Odysseus ne sai, surmasi hän itsensä.
_Aigai_, kaupunki Euboian länsirannalla, merkitsee merta.
_Aigistos_, Tyesteen poika, Agamemnonin serkku. Houkutteli Agamemnonin
puolison Klytaimnestran uskottomaksi puolisolleen. Yhdessä he
murhasivat Troiasta palaavan Agamemnonin, kunnes Orestes kosti
Aigistoolle (ks. näitä).
_Aiolos_, kaukaisella merensaarella asuva taruhenkilö, jolla on tuulet
hallussaan.
_Akaialaiset_, vanha, kreikkalainen heimo, mahtavin muita Troian sodan
aikoina. Akaialaiset asuivat etupäässä Tessaaliassa. Homeros tarkoittaa
akaialaisilla yleensä kreikkalaisia.
_Akilleus_, rehellisen Peleun ja ihanan Tetis-jumalattaren poika,
kreikkalaisten uljain sankari Troian sodassa, rohkea ja samalla lempeä.
Hän rakasti hellästi äitiään, joka tehdäkseen poikansa kuolemattomaksi,
voiteli häntä ambrosialla ja kastoi Styks-virtaan; ainoastaan kantapää,
josta äiti piti kiinni, jäi kastumatta ja kun Paris ampui siihen, sai
nuori Akilleus kuoleman jo ennen sodan loppua.
_Alkinoos_, Skheria-saaren kuningas, Nausikaan isä, onnellinen
faiakilais-kansan hallitsija.
_Alkmene_, serkkunsa Amfitryon puoliso. Zeun kautta mainion Herakleen
äiti.
_Ambrosia_, jumalain ruoka. Jumalat käyttivät sitä myös voiteenaan.
_Amfion_, Zeun ja Antiopen poika, Zeton kaksoisveli. Veljekset
varustivat Teban korkealla muurilla, Zetos vieritti kivet paikalle ja
Amfion järjesteli kivet muuriksi lyyrynsoitollaan, käsin kiviin
koskematta. Oli naimisissa Tantalon tyttären Nioben kanssa, joka
ylpeili kahdestatoista kauniista lapsestaan ja loukkasi sillä Apollon
ja Artemiin äitiä Letoa. Leto yllytti silloin poikansa surmaamaan
Nioben kaikki lapset. Murheissaan Amfion surmasi itsensä. Niobe muuttui
kivipatsaaksi, joka yhä itkee lapsiaan.
_Amfitrite_, Poseidonin suloinen puoliso, joka asuu syvällä meressä
hohtavassa palatsissaan ja usein ajelee puolisoineen upeissa vaunuissa,
"joiden eteen on valjastettu korskat, kultaharjaiset, vaskikavioiset
orhit."
_Antilokos_, viisaan Nestorin, Pyloon urheudestaan kuuluisan kuninkaan
poika.
_Apollo_, valon laulun ja runouden jumala, Zeun ja Leton, hiljaisen
yön, poika. Syntyi Delos-saarella. Oraakkelin kautta ilmoitti Apollo
tulevia asioita. Suojeli teitä ja koteja; lähetti tauteja, mutta
paransi myöskin. Hänen näkymätön nuolensa kaasi äkkiä ihmisen.
Jousimiesten suojelija.
_Arete_, faiakien kuninkaan Rexenorin tytär, joka nautti puolisonsa
Alkinoon rinnalla suurta kunniaa, häntä kohdeltiin kuin jumalatarta.
Sukua Poseidonille.
_Ares_, sodanjumala, Zeun ja Heran poika, raju ja riidanhaluinen.
Vastakohta älykkäälle Atenelle, joka voitti väkevän Areen. Hänen
seurassaan esiintyivät Fobos (Kauhu), Deimos (Pelko) ja Eris (Riita).
_Arethusa_, monen Kreikan lähteen nimi.
_Argos_, ikivanha Argolis-maakunnan pääkaupunki. Myöskin Agamemnonin
laajan valtakunnan nimi.
_Argos_, Odysseun vanha, uskollinen koira.
_Ariadne_, Kretan Minos-kuninkaan tytär, joka pelasti atenalaisen
Teseun Minotauros-hirviön käsistä eksyttävästä labyrintistä. Teseus vei
Ariadnen mukanaan, mutta hylkäsi hänet ja jätti autiolle saarelle.
Täällä Dionysos-jumala näki hylätyn ja korotti hänet puolisokseen.
_Artemis_, Zeun ja Leton tytär, Apollon sisar, kasvullisuuden ja
metsästyksen neitsyt-jumalatar. Päätti nuolellaan äkkiä ihmisen päivät,
kuten Apollokin.
_Atene_, Zeun tytär, joka täydessä sota-asussa syntyi Zeun päästä.
Isänsä lempitytär, mahtava jumalatar, joka suosii älykkäitä sankareja,
kuten Odysseuta. Viisauden jumalatar, kaupunkien, valtioelämän ja
järjestyneen taistelun suojelija.
_Atlas_, voimakas jättiläinen, joka hartioillaan kannattaa taivaan
kantta; ihanan Kalypson isä.
_Atridit_, Atreun jälkeläiset.
_Attika_, Kreikan kaakkoisin maakunta. Pääkaupunki Ateena.
_Delos_, Apollolle pyhitetty saari, kuuluu Kykladien saaristoon. Tarun
mukaan Leto synnytti tällä saarella kaksosensa Artemiin ja Apollon, ja
silloin pysäytti Zeus siihen asti liikkuvan saaren paikoilleen.
_Demeter_, maan kasvuvoiman jumalatar, Zeun sisar.
_Diomedes_, Argoon kuningas, etevimpiä kreikkalaisia sotasankareja
Troian sodassa.
_Dodona_, kaupunki Epeirossa, Kreikan vanhimpia oraakkelipaikkoja,
jossa pyhän tammilehdon huminassa kuultiin ennustuksia.
_Eidotea_, meren jumalatar, merenhaltija Proteun tytär.
_Elysion_, autuaitten maa maailman äärellä, Okeanos-virran rannalla.
Täällä onnelassa vallitsee iäinen kevät ja loppumaton ilo ja sinne
pääsevät ainoastaan jumalia lähellä olevat ihmiset.
_Eos_, aamuruskon rusosorminen, ruusunhohteinen jumalatar, joka
valjastaa nelivaljakkonsa valkovaunujensa eteen ja kiitää pitkin
taivaankantta ilmoittaen auringonjumalan tuloa.
_Epeios_, Troian kuuluisan puuhevosen rakentaja.
_Epikaste_, Teban kuninkaan Laioon puoliso, Oidipoon äiti. Oraakkelin
ennustuksen mukaan tulisi Oidipos surmaamaan isänsä ja naimaan äitinsä.
Ennustus toteutui ja silloin Oidipos puhkaisi silmänsä ja Epikaste l.
Iokaste surmasi itsensä.
_Erebos_, Manala, pilkko pimeä sielujen olinpaikka.
_Erinnyit_, kostottaret, vihaavat erittäin äidinmurhaajia ja muita
perhesiteitten rikkojia eivätkä väsy vainoamaan syyllistä, ennenkuin
hän on kauhusta menettänyt järkensä tai henkensä.
_Etiopia_, Egyptin eteläpuolella oleva maa; Homerolla saanut nimensä
kansasta, joka muka asui kahtia jaettuna uloinna lännessä ja kauimpana
idässä.
_Faiakit_, Skherian saarella asuva onnellinen merenkulkijakansa.
_Ferai_, kaupunki Etelä-Peloponnesossa.
_Filoktetes_, taitava tessalialainen nuolenampuja. Peri Herakleen
nuolet ja jousen isältään. Oli Troian sodan sankareita.
_Forkys_, meren peloittava haltija, maan ja meren poika.
_Gigantit_, raju jättiläiskansa, joka nousi taisteluun jumalia vastaan.
Vasta kun jumalat heidät voittivat, tuli rauha maailmaan.
_Gorgon pää_, pyöreä naama, leveässä suussa suuret torahampaat, tukassa
kiemurtelevia käärmeitä, katse kauhua herättävä. Ken Gorgon pään näki,
muuttui kiveksi.
_Gyrain_, vuoret Euboialla.
_Hades_, vainajain, vankoilla porteilla suljettu, valtakunta jossakin
kaukana maailman äärillä tai syvällä maan sisässä. Siellä kasvaa vain
kalmanpuita, autio erämaa siellä kolkkona leviää ja vihaisina ärjyvistä
virroista nousee kalmanhaju. Ken sinne joutuu, ei sieltä koskaan pois
pääse, vaan haihattelee tajuttomana varjona kalman mailla. Mahtava
Okeanos-virta erottaa Hadeen maasta.
_Harpyiat_ ovat siivekkäitä, käyräkyntisiä kuoleman haltijattaria,
jotka aina nälissään sieppaavat saaliinsa, tulematta kuitenkaan koskaan
tyydytetyiksi.
_Hebe_, nuoruuden jumalatar, Zeun ja Heran tytär. Kun Herakles otettiin
jumalien joukkoon Olympoon, annettiin Hebe hänelle puolisoksi.
_Hefaistos_, tulen ja takomataidon jumala. Zeun ja Heran, toisten
tarujen mukaan yksin Heran, lapsi, ruma ja ontuva, mutta
hyväntahtoinen. Puolisona oli hänellä ihana Afrodite, joka kuitenkin
Areen kanssa petti häntä.
_Helena_, Zeun ja Ledan tytär. Ihanaa Helenaa kosivat kaikki Kreikan
mahtavat, kunnes hän joutui Spartan kuninkaan Menelaon puolisoksi.
Troialainen kuninkaanpoika Paris vei Helenan Troiaan, mutta silloin
liittoutuivat kaikki Kreikan kuninkaat ja suuri sotajoukko läksi kohti
Troiaa. Sota kesti 9 vuotta ja Homeron mukaan Helena palasi puolisonsa
kera Spartaan, jossa eli onnellisena ja kunnioitettuna.
_Helios_, auringon jumala. Joka aamu hän nousee nuorteana idästä ja
lähtee ajamaan virmalla nelivaljakollaan taivaan kannen poikki tulen
säihkyessä ja valon ja lämmön levitessä maanpinnalle. Illalla hän
riisuu lännessä valjakkonsa ja laskeutuu levolle Hefaiston valmistamaan
kultapurteen, joka Helion nukkuessa yöllä soljuu pitkin maailmanvirtaa
jälleen itään. Helios näkee kaikki, ei mikään jää häneltä salaan.
Lapsia on hänellä m.m. Kirke.
_Hellas_, Kreikka.
_Hera_, Zeun puoliso ja sisar, taivaan kuningatar, avioliiton
suojelija. Usein särkyivät Heran ja Zeun välit jälkimäisen
uskottomuuden tähden ja Hera saattoi silloin raivoisasti vihata Zeun
lemmikkejä ja heidän lapsiaan, kuten esim. Heraklesta.
_Herakles_, Kreikan suurin sankari ja kansallis-urho, Zeun ja
kuningatar Alkmenen poika, jota Hera jo ennen hänen syntymäänsä vihaa.
Heran viekkaudesta hän joutuu kehnon Eurysteun vallan alaiseksi ja
siitä vapautuakseen hän suorittaa 12 urhotyötään. Koko hänen elämänsä
oli täynnä ihmeellisiä voimannäytteitä. Monien harha-askelten ja
tuskien jälkeen pääsee hän vihdoin Olympoon, jossa saa Heben
puolisokseen. Herakleen varjo kuitenkin asustaa Hadeessa.
_Hermes_, jumalain sanansaattaja, maanteiden ja elinkeinojen suojelija.
Viisas ja viekas sekä nopea liikkeissään oli tämä Zeun ja Maian, Atlaan
tyttären, poika.
_Hermione_, Menelaon ja Helenan tytär, joka naitettiin Neoptolemolle,
Akilleen pojalle.
_Hyperian_ tasangot Sisiliassa.
_Iftime_, Penelopen sisar, Ferain kuninkaan Eumelon puoliso.
_Ikarios_, Penelopen ja Iftimen isä, kotoisin Spartasta.
_Ilios l. Ilion_, Homeron taruissa Troian nimi.
_Ino_, foinikialaiskuninkaan Kadmon tytär, naimisissa minyrialaisten
kuninkaan Athamaan kanssa. Heran kiihoituksesta Athamas raivoissaan
murskasi kallioon vanhimman poikansa ja sama kohtalo uhkasi
nuorempaakin. Silloin Ino hyppäsi kalliolta mereen lapsi sylissään.
Täällä hänestä tuli merenhaltijatar Leukotea.
_Ismaros_, kaupunki Trakiassa.
_Itaka_, pieni kalliosaari Kefallenian itäpuolella. Pinta-alaltaan n.
98 km2. Homeron mukaan Odysseun kotimaa.
_Jason_, kreikkalainen tarusankari.
_Kadmos_, Teban perustaja, kotoisin Foinikiasta. Meren haltijattaren
Leukotean (Inon) isä.
_Kalypso_, Atlaan tytär, ihana haltijatar, joka elelee yksinään Ogygian
saarella ja hoivailee luonaan Odysseuta 7 vuotta.
_Kariitit_, sulottaret, joiden antimia on naisten kauneus, samoin
runouden, laulun ja puhetaidon viehättäväisyys. Afroditen apulaisia.
_Karybdis_, hirvittävä pyörre, joka nieli kaiken, mikä sattui lähelle,
Sisiliassa, Messinan salmen rannalla vastapäätä Skyllaa.
_Kassandra_, Troian kuninkaan Priamon tytär, jolle Apollo oli antanut
ennustuslahjan. Sodan loputtua hän joutui Agamemmonin omaisuudeksi,
mutta uskoton Klytaimnestra surmasi hänet miehensä viereen.
_Kaukonia_, eteläisessä Elis-maakunnassa.
_Kefalonialaiset_, Odysseun alamaiset Samon, Itakan, Zakynton ja
Dulikionin saarilla.
_Kikonit_, etelä-trakialainen kansa.
_Kimmeriläiset_ asuivat kaukana lännessä Okeanon rannalla lähellä
Hadesta ikuisessa hämärässä.
_Kirke_, Helion ja Okeanon tyttären Persen tytär, mahtava noita, joka
asui ihmelinnassaan Aiaios-saarella.
_Klytaimnestra_, Spartan kuninkaan Tyndareon ja Ledan tytär, Helenan
sisar, Agamemnonin puoliso. Petti puolisonsa ja murhasi hänet
rakastajansa Aigistoon avulla.
_Kokytos_, Hadeen läpi virtaava parkuva joki, Styksin haara.
_Kyklopit_, Sisiliassa asuva raaka jättiläiskansa, joilla on vain yksi
silmä keskellä otsaa.
_Laertes_, Itakan vanha kuningas, Odysseun isä.
_Laistrygonit_, jättiläis- ja ihmissyöjäkansa.
_Lakedaimon_, sama kuin Sparta, Menelaon maan, Lakonian pääkaupunki.
_Leda_, Lakedaimonin kuninkaan Tyndareon puoliso, Helenan ja
Klytaimnestran äiti.
_Leto_, jumalatar Artemiin ja Apollon äiti (ks. Apollo ja Delos.)
_Lotofagit_, Libyan pohjoisrannalla asuva kansa.
_Lotus_, taikakukka; joka sitä maistoi, unohti kaiken ja halusi vain
lotusta.
_Melampos_, kuuluisa pylolainen tietäjä.
_Memnon_, rusosormisen Eon ja troialaisen prinssin Titonon poika,
Etiopian kuningas, jonka Akilleus kaasi Troian sodassa. Siitä lähtien
itkee Eos poikaansa ja hänen kyyneleensä putoilevat maahan
kastepisaroina.
_Menelaos_, Spartan kuningas, Atreun poika, Agamemnonin veli. Kun
troialainen Paris oli ryöstänyt Helenan, Menelaon puolison, syntyi
kuulu Troian sota.
_Mentor_, Odysseun ystävä, jonka huostaan Odysseus jätti kotinsa
Troiaan lähtiessään. Mentorin muodossa auttaa Atene sekä Telemakoa että
Odysseuta.
_Minos_, Zeun ja foinikialaisen kuninkaantyttären Europen poika, Kretan
mahtava kuningas, taitava lainsäätäjä, pääsi Hadeeseen vainajain
tuomariksi.
_Molys-yrtti_, taikakukka, jolla saattoi suojella itseään turmiolta.
Hermes pelasti sillä Odysseun Kirken käsistä.
_Mykene_, ikivanha kaupunki Argoliin pohjoisosassa, Agamemnonin mahtava
pääkaupunki.
_Myrmidonit_, Akilleun vallan alle kuuluva kansa Etelä-Tessaliassa.
_Najadit_, vedenneidot, asuvat lähteissä, parantavat ihmisiä
lähdevedellä, osaavatpa ennustella tulevia asioitakin.
_Nausikaa_, faiakien kuninkaan Antinoon tytär, jonka Homeros kuvailee
jaloluontoiseksi ja helläsydämiseksi ja samalla pelottomaksi naiseksi.
_Nektari_, suloinen jumalien juoma.
_Neleus_, Poseidonin poika, Nestorin isä, Pyloon hallitsija.
_Neoptolemos_, Akilleun poika, viisas ja urhoollinen. Nai Menelaon ja
Helenan tyttären Hermionen.
_Nereus_, meren haltija, ihmisrakas vanhus, joka 50 tyttärensä kera
asuu Egeanmeressä. Puolisona on hänellä Okeanon tytär Doris.
_Neriton_, Itakan korkein vuori.
_Nestor_, Neleun poika, Pyloon kuningas. Troian sodassa oli
kreikkalaisten ensimäisiä ja senkin jälkeen oli hän kuulu
viisaudestaan. Kaikki kunnioittivat vanhusta, joka Odysseun retkien
aikana jo kolmatta miespolvea hallitsi.
_Ogygia_, kaukainen saari, Kalypson asunto.
_Okeanos_, mahtava maailmanvirta, joka kiertää kehässä maan ympäri.
Siitä nousevat ja siihen laskevat aurinko, kuu ja tähdet. Jumalana
Okeanos on lempeä.
_Olympos_, korkea vuori Makedonian ja Tessalian rajalla. Sen korkeilla
huipuilla pilvien yläpuolella on jumalien asunto.
_Orestes_, Agamemnonin ja Klytaimnestran poika, joka kosti isänsä
kuoleman murhaamalla sekä äitinsä että Aigistoon. Murhan jälkeen
erinnyit, kostottaret, vainoavat häntä, kunnes hän tulee
mielenhäiriöön. Vihdoin erinnyit jättävät hänet rauhaan ja hän ottaa
haltuunsa isänsä valtakunnan.
_Orion_, väsymätön metsästäjä, jota Eos lempii. Jumalat eivät
kuitenkaan olleet suostuvaisia liittoon, vaan Artemis lähetti
kuolettavan nuolensa Orioniin. Hadeessakin Orion jatkaa metsästystään.
_Ossa_, huhun jumalatar, Zeun sanansaattaja.
_Patroklos_, Akilleun ystävä, kaatuu Troian sodassa.
_Penelope_, Ikarion tytär, Odysseun puoliso.
_Persefone_, Zeun ja Demeterin tytär, jonka Hades ryösti puolisokseen.
Demeter surren etsi tytärtään, kunnes kaikkinäkevä Helios ilmoitti
tyttären olinpaikan. Vihdoin tehtiin sopimus, että Persefone saa olla
kaksi kolmatta-osaa vuotta äitinsä luona ja yhden kolmanneksen Hadeen
kuningattarena.
_Pieria_, Makedonian maakunta Olympos-vuoren juurella.
_Polyfemos_, tyly kyklopi, Poseidonin poika, jolta Odysseus poltti
ainoan silmän. Sitä kostaakseen Poseidon teki Odysseun matkan niin
vaaralliseksi.
_Poseidon_, meren ja myrskyjen jumala, Zeun ja Hadeen veli.
Kolmikärjellään hän mylleröi meret ja ajaa aaltojen pauhussa virmalla
valjakollaan.
_Priamos_, Laomedonin poika, Troian kuningas. Hänellä oli 50 poikaa,
joista mainittavimmat Hektor ja Paris, sekä joukko tyttäriä, joista
Kassandra joutui Agamemnonin sotasaaliiksi. Troian sodan aikana Priamos
oli jo vanha eikä ottanut taisteluun osaa.
_Proteus_, Poseidonin alamainen, ennustustaitoinen merenhaltija, joka
kykeni muuttamaan muotoa miksi halusi. Paimensi Poseidonin puolison.
Amfitriten, hylkeitä Egyptin rantamilla.
_Pylos_, Nestorin asuinpaikka.
_Pyriflebetos_, Hadeen läpi virtaava tulinen joki.
_Pythia_, Delfoin oraakkeli, joka vastasi, kun kysyttiin tulevia
asioita.
_Radamantys_, Zeun ja Europen poika, Kreetan kuningas. Viisautensa
vuoksi pääsi Hadeeseen tuomariksi. Toisen tarun mukaan pääsi Elysionin
kentille.
_Sisyfos_, Korinton kaupungin perustaja. Pettää jumalia useampaan
kertaan ja joutuu rangaistukseksi Hadeeseen vierittämään kiveä vuorta
ylös. Juuri kun hän on saamaisillaan kiven vuoren huipulle, vierähtää
kivi jälleen alas.
_Sireenit_ ovat haukkakyntisiä naisia, jotka hurmaavilla lauluillaan
houkuttelevat merenkulkijoita luokseen ja syövät heidät sitten.
_Skheria_, saari, kaukana ihmisten ilmoilta, faiakien kotimaa.
_Skylla_, kuusipäinen, kaksitoistajalkainen hirviö, joka asuu korkealla
vuoren luolassa ja ojentelee päitään, siepaten meren eläimiä tai miehiä
ohikulkevista laivoista. Vastapäätä Karybdista.
_Sparta_, Menelaon kuningaskunnan kaupunki.
_Styks_, mutkikas virta Hadeessa.
_Sunion_, Attikan kaakkoiskärki.
_Tantalos_, pelopidien suvun kanta-isä. Mahtava hallitsija, jonka luona
jumalatkin käyvät, mutta ylpeydessään Tantalos alkaa epäillä jumalain
kaikkitietäväisyyttä ja syöttää heille kerran oman poikansa Peleun
lihaa. Jumalat huomaavat kuitenkin kamalan teon ja herättävät Peleun
henkiin, mutta Zeus vihoissaan lähettää Tantalon Hadeeseen, jossa hän
saa kärsiä iäistä nälkää ja janoa.
_Teba_, Boetian suurin kaupunki, johon liittyy m.m. Oidipoon surullinen
tarina, ks. Epikaste. -- Muinoisen Egyptin pääkaupunki.
_Teiresias_, vanha, kuuluisa tebalainen tietäjä.
_Telemakos_, Odysseun ja Penelopen jalo poika.
_Temese_, kylä Kyprossa, kuuluisa kuparirikkaudestaan.
_Teseus_, Ateenan kuningas ja kansallissankari, Poseidonin poika.
Toimitti erinomaisia mainetöitä, tappoi monia hirviöitä, joista kauhein
oli Kretassa, kuningas Minoon labyrintissä elävä Minotauros. Tälle oli
Atenasta aina määrävuosina lähetettävä 7 nuorukaista ja 7 neitoa
ravinnoksi, ja pelasti siis Teseus kotikaupunkinsa tästä hirveästä
verosta.
_Tesprotia_, Epeirossa oleva maa.
_Tityos_, jättiläinen, joka Leton ahdistamisesta saa kärsiä Hadeessa.
_Trinakia_, Sisilian muinoinen nimi.
_Troia l. Ilion_, kuuluisa siellä käydystä monivuotisesta sodasta,
johon kaikki Kreikan sankarit ottavat osaa, ja josta Homeron Iliadi
kertoo.
_Tyestes_, Peleun poika, onnetonta Tantalon sukua, Atreun veli.
Veljesviha vallitsi Atreun ja Tyesteen välillä, kunnes Atreus murhasi
Tyesteen pojat ja syötti lihat veljellään. Aurinkokin käänsi silloin
kasvonsa. Kostoksi Tyesteen poika Aigistos murhasi Atreun ja niin pääsi
Tyestes Mykenen kuninkaaksi. Agamemnon, Atreun poika, surmasi taas
setänsä Tyesteen, karkoitti Aigistoon ja ryhtyi itse Mykenen
hallitsijaksi.
_Tyndareos_, Spartan kuningas, Helenan ja Klytaimnestran isä. Hänen
jälkeensä tuli hallitsijaksi Menelaos, Helenan puoliso.
_Zeto_, Amfionin kaksoisveli, Teban muurien rakentaja, Aëdonin puoliso.
_Zeus_, taivaan ja koko maailman mahtavin valtias, kaikki ovat hänen
tahtonsa alaisia. "Jumalain ja ihmisten isällä" on koko joukko
puolisoita ja lapsia. Laillinen puoliso Hera.