»Herra, minun autuuteni Jumala! Minä huudan päivällä ja yöllä
Sinun puoleesi. Anna minun rukoukseni tulla Sinun eteesi. Sillä
minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on tullut liki
tuonelaa. — Sinä olet minun painanut syvyyksien kaivoon, pimeyteen ja
kadotukseen.» Ps. 88: 2—4,7.
»Jos minä vuoteeni tuonelaan rakentaisin, katso, sinä sielläkin olet.
— Sillä ei pimeys sinun edessäsi pimitä, ja yö valaisee niinkuin
päivä.» Ps. 139:12.
»Minä hartaasti odotin Herraa, ja Hän kallisti korvansa minun puoleeni
ja kuuli minun huutoni. Ja Hän veti minun ylös turmion haudasta ja
syvästä loasta, ja asetti minun jalkani kalliolle. Ja Hän antoi minun
suuhuni uuden laulun, ylistysvirren meidän Jumalallemme.» Ps. 40:2—4.
»Mutta Jumala on vapahtava minun sieluni tuonelan vallasta, sillä Hän
korjaa minun luokseen.» Ps. 49:16.
Se on välistä totta että myrskyn jälkeen tulee päiväpaiste. Välistä
— kukapa voisi muuten elää? — vaan ei aina. Samoin on totta, että
useimpain ihmisten elämässä on vaikeita aikoja, jolloin iskut seuraavat
iskuja, laineet laineita, vastakkaisilta ja odottamattomilta tahoilta,
kunnes kaikki Jumalan aallot ovat vyöryneet sielun ylitse. Kuinka
pikkumaisia ja turhia ovatkaan semmoisina pimeinä aikoina kaikki
ylpeät koetukset riippua syvyyden päällä itseensä luottaen, ja siinä
koettaa kehittää itselleen luonnetta olosuhteitten avulla. Ihmisestä
näyttää kyllä helpolle ilman Jumalaa kasvattaa itseään, niin kauvan
kuin hän loikoo mukavasti toimetonna sohvallaan. Mutta toista on
joutua ihmiskunnan todellisten ja tavallisten kokemusten pyörteisiin
ja vihkiytyä vasten tahtoaan epäilyksen, pelon ja pimeyden kauhujen
kautta murheitten veljeskunnan jäseneksi, ja siellä tulevat saman
kaltaisiksi yksinkertaisin talonpoikaisvaimo ja mitä suurin sielu,
joka on vaikuttanut useihin sukupolviin. Olkoonpa juutalainen, pakana
tai kristitty, olkoonpa mies mitä vastakkaisimman uskon ja elämän
katsannon tunnustaja — olkoonpa Moses tai Sokrates, Esaias tai Epictel,
Augustinus tai Muhammed, Dante tai Bernhard, Shakespeare tai Bacon —
heillä kaikilla on yksi yhteinen tuntomerkki, nim. että he vähintään
yhden kerran elämässään ovat vajonneet pohjattomaan syvyyteen ja siellä
ovat he synkimmässä pimeydessä kysyneet kaikkein tärkeimmän kysymyksen:
»Onko olemassa Jumala? ja jos on, mitä tekee Hän minulle? — Kun
ihminen tuntee olevansa turvaton näkymättömän voiman käsissä, voimatta
irtautua, ja tietämättä onko se vain satunnaista tai välttämätöntä tai
onko se hävittävä vihollinen; kun hän on tässä asemassa, niin mikäpä
pakopaikka olisi vetäytyä kovasti kuoreensa ja huutaa: »minä tahdon
kestää, vaikka koko maailma olisi minua vastaan». Se kuuluu kyllä
kauniilta! Mutta kuka on niin tehnyt? Ei, on olemassa ainoasti yksi
tie, yksi halkeama, jonka läpi me voimme nähdä valon, yksi kallio,
jonka päällä meidän jalkamme voivat saada tuen syvyydessäkin; ja se
on se usko, vaistomainen, myötäsyntynyt, joka ei riipu järkisyistä
eikä opista, että nuo aallot ovat Jumalan lähettämät; ja että vaikka
me tuonelaan alas laskeutuisimme, on Hän sielläkin; se usko, että
Hän kasvattaa meitä, vaan emme me itse; ja että nämä toisistaan
riippumattomilta näyttävät surkeudet, myrsky maanjäristyksen jälkeen
ja maanjäristys tulen jälkeen, niinkuin kaikkien pahojen henkien
vehkeet olisivat lasketut irralle meitä vastaan, Hänen ajatuksissaan
ovat yhtenä hengellisenä jaksona, elimellisenä kokonaisuutena, jolla
on tarkoitus, vaikk'emme sitä näe; sen uskon kautta näemme, että nämä
surut eivät tule kukin erikseen, ainoasti siksi että Hän tahtoo tehdä
työn meidän henkemme hyväksi lyhemmäksi, vaan siksi että kuta suuremman
vaikutuksen Hän näkee toisella iskulla olevan, sitä pikemmin antaa Hän
toisen seurata, kunnes suuressa ja monivaiheisessa käännekohdassa,
joka meistä näyttää pitkälle, vaan joka on lyhyt kuolemattomuuteen
verrattuna, meidän henkemme voipi tulla: »Tulipunaseksi palaen
tuskasta, kylpien halveksimisen kyynelissä, ja tuomion vasaran
lyömäksi, että se muodostuisi ja kuluisi.»
Two Years Ago.
Ei ole sen mustempaa kiusausta kuin se, joka tulee ihmisen eteen, kun
perkele kuiskaa hänelle tämmöisiä ajatuksia: »Jumala ei minusta välitä
— Jumala vihaa minua. Onni ja kaikki muu on minua vastaan. Jonkinlainen
kirous näyttää riippuvan minun päälläni. Miksi minun pitäisi muuttua?
Tulkoon Jumala ensin toisellaiseksi minua vastaan, niin tulen
minäkin toisellaiseksi Häntä kohtaan. Mutta Jumala ei tahdo tulla
toisellaiseksi; Hän on päättänyt ettei osoita vanhurskautta minulle.
Minä voin nähdä sen; sillä kaikessa käypi mulle huonosti. Mitäpä
silloin auttaa katua? Minä tahdon kulkea omia teitäni — ja tulkoon
mitä tulee. — Onko sulla koskaan ollut semmoisia ajatuksia? Silloin
kuule Herran sana sinulle: »Kun jumalaton kääntyy kaikista synneistään,
joita hän on tehnyt, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, niin hän saa
totisesti elää. Luuletko minulla olevan iloa jumalattoman kuolemasta,
sanoo Herra, Herra, eikö paljoa enempi, että hän palajaa teistään ja
saapi elää?» Hes. 18:21—23. Elä koskaan usko perkelettä, kun hän sanoo
Jumalan sinua vihaavan. Elä usko häntä koskaan, kun hän sanoo sinulle
Jumalan olleen liika kovan sinua vastaan ja asettaneen sinut semmoisiin
olosuhteisiin kiusausten, tietämättömyyden, köyhyyden tai jonkin muun
kuorman alaiseksi, niin ettet sinä voi tulla paremmaksi. Mitä sanoo
sinun kasteesi lupaus? »Joskin olet köyhä, kiusattu, tietämätön, tyhmä,
olepa mikä tahansa, niin sinä olet Jumalan lapsi — sinun Isäsi rakkaus
kannattaa sinua, Hänen armonsa on alttiina sinulle.» Sinä tunnut
heikolta parantueksesi. Rukoile Jumalan Henkeä antamaan sinulle tahdon
voimaa, jota et koskaan ennen ole tuntenut. Sinä tunnut liika ylpeältä
muuttuaksesi. Rukoile Jumalan Henkeä nöyryyttämään ylpeää sydäntäsi,
pehmittämään kovaa sydäntäsi; ja sinä saat ihmeeksesi nähdä että kun
ylpeytesi on hävinnyt, kun olet sisällisesti häpeissäsi itsesi tähden
ja näet syntisi niitten oikeassa mustassa valossa ja tunnet itsesi
arvottomaksi katsomaan Jumalaan ylös, silloin tulee sijaan jalompi,
pyhempi ja miehuullisempi tunne — oman kunnioituksen tunto ja puhdas
omatunto ja se ajatus, että heikkona ja huononakin olet sinä oikealla
tiellä; että Jumala ja Hänen enkelinsä hymyilevät sinulle; että sinä
jälleen olet sopusoinnussa maan ja taivaan kanssa, sillä sinä olet se,
joksi Jumala sinua tahtoo. Et ole Hänen ylpeä, vaikeroiva, itsepäinen
lapsensa, joka kuvailet olevasi kyllin väkevä kulkemaan yksin, kun
sinä todellisuudessa olet omain himojesi, halujesi orja ja perkeleen
leikkikalu; vaan sinä olet Hänen rakastava, harras lapsensa Jumalan
voiman kautta ja kykenet tekemään mitä tahdot, sillä mitä sinä tahdot,
sitä tahtoo Jumalakin.
National Sermons.
Välttääksemme Jumalan kieltämistä ja epäilystä muistakaamme, että
elämän suhteitten Luoja ja Ylläpitäjä ei ole sattuma tai luonto, vaan
meidän Herramme Jesuksen Kristuksen ja meidän Isä.
Kun tunnet olevasi syvimmässä ja pimeimmässä epäilyksessä, silloin
rukoile epäilijän rukous ja huuda kovasti: »Herra, jos Sinä olet
olemassa, anna minun tietää olemisesi! Johda ajatukseni tielle, jota
minä en tunne, Sinun totuuteesi», ja Jumala kyllä vapauttaa sinut.
Letters and Memories.
Joskin kirjeesi oli surullinen, ilahutti se minua; sillä aina on
ilo nähdä elämää tulevan kuolemasta, terveyttä tulevan jälleen
sairauden perästä, vaikkakin lääkärien tiedon mukaan tukehtumisesta
tai hukkumisesta parantuminen on aina yhtä kivullinen kuin ohimenevä
kuoleman tila itsessään oli kivuton. Usko syntyy epäilyksestä. »Ei
elämässä, vaan kuolemassa on kaikki liikkumatonta.» Ota kaikki nämä
sinun epäilyksesi ja taistelusi yksinkertaisesti yhtä monena merkkinä
siitä, että sinun taivaallinen Isäsi menettelee kanssasi kuin isä,
ettei Hän ole hyljännyt sinua, ei ole vihanen sinulle, vaan opettaa
sinulle sillä tavalla, kuin sinun luonteellesi parhaiten soveltuu,
suurimman kaikista läksyistä: »Tyhjenny omasta itsestäsi, niin Jumala
täyttää sinut». Heitä murheesi taivaalliselle Isällesi. Jos Isän
nimi mitään merkitsee, merkinnee se sitä, että Hän ei tahdo kääntyä
pois eksyvästä lapsestaan semmoisella tavalla, ett'et sinä ilkiäisi
sillä tavalla kääntyä pois omasta lapsestasi. Jos on sääliä, pysyvää
rakkautta, kärsivällisyyttä ihmisessä, on se kaikki tullut Jumalasta.
Ne ovat ennen kaikkea Hänen ominaisuuksiaan. Usko Hänen omistavan niitä
miljoonia kertoja enempi kuin kukaan maallinen olento.
Paavali oli pienimpään asti perehtynyt siihen mielentilaan, missä sinä
olet. Hän sanoo löytäneensä yleislääkkeen sitä vastaan. Ja päättäen
siitä tavasta, miten hänen sanansa ovat juurtuneet ja levinneet ja
voittaneet, on niissä varmaankin syvyyttä ja elämää. Miks'ei siis
koettaa niitä? Luepa Roomalaiskirjeen 9 ensimäistä lukua ja pidä
totena, että ne merkitsevät yksinkertasesti mitä niissä sanotaan.
Letters and Memories.
Kun kiusauksen hetki tulee, palaja takasin, jos tahdot lankeemista
välttää, siihen mitä kuulit äitisi helmoissa Jumalan armosta; sillä
yksin armo säilyttää sinut pelastettuna, jos kukaan enkeli tai
pääenkeli tai jokin luotu olento on pelastettu tässä ja tulevassa
elämässä.
Sermons on David.
Mitä tämä kaikki merkitsee? huudan minä. Yötä päivää on taivas ollut
mustana minulle. Sinä ehkä ajattelet että on syntistä hautoa semmosia
ajatuksia. Minun kokemukseni on, että kun ne tulevat, on niitten kanssa
taisteltava, on niitä katsottava kasvoihin, taisteltava niitten kanssa
tarkoin mietityllä tavalla, oltava kärsivällisiä, jos ne joksikin aikaa
voittavat meidät. Kaikkein semmoisten seikkain kautta ihmiset elävät;
näissä on henkinen elämä. Ainoasti laskeutumalla alas tuonelaan voidaan
herätä ylös kolmantena päivänä. Minä olen ollut tuonelassa monta
kertaa elämässäni, sentähden on minulla ollut jonkin verran vaikutusta
ihmissydämiin. Vaan minä en ole nähnyt tuonelaa niin likeltä kasvoihin
kuin aivan äskettäin. Sentähden toivon minä sen kautta saavani uutta
voimaa noustakseni ja nostaakseni muita ylös taivasta kohti.
Minä voin ainoasti huutaa: »Oi Herra, Sinuun olen minä luottanut, elä
salli minun koskaan joutua häpeään. Miksi kelvoton sanoisi: missä on
nyt hänen Jumalansa?» Mutta silloin kun minä olen enin rauhaton, sanoo
sisällinen ääni minulle: »Mitä se haittaa, jos sinä joudut häpeään?
Jumala ei joudu. Usko vain lujasti ja luottavasti, että Jumala on
niin hyvä, kuin sinä rajoitetulla ymmärrykselläsi voit käsittää, ja
Hän kyllä viimeinkin antaa sinun ymmärtää kuinka hyvä Hän on, ja sinä
saat täydellisen siunauksen siitä, että näet Jumalan.» Sinä ehkä sanot
että minä puhun vastakkaista. Niin minä teenkin; ja niin tekevät
Davidin psalmitkin, jos ne rehellisesti luetaan. Kuitenkin juuri tämä
vastakkaisuus tekee ne aina mahdollisiksi tunkeutumaan ihmissydämiin.
Ne ovat ihmisen sanoja, joka on todellisessa epäilyksessä ja
todellisessa pimeydessä, joka huutaa valoa ja joka ei huuda turhaan,
niinkuin en minäkään luule turhaan huutavani.
‒ ‒ Minä vain tiedän, etten minä mitään tiedä, vaan toivon että
Kristus, joka on Ihmisen Poika, opettaa minulle vähä kerrassaan, jos
olen kärsivällinen ja valveillani, mitä minä olen ja mitä ihminen on.
Letters and Memories.
Muutamia seikkoja minä näen selvästi ja pidän niistä kiini lujasti
ja epätoivosesti — yksi kaikkien Isä taivaassa; yksi Jumalan Poika,
joka on pukeutunut lihaan ja vereen kaikkien edestä (tämä ihmiseksi
tuleminen on yhtenä tosiasiana, joka minulle on kaikki kaikessa, siksi
että se tekee kaiken muun mahdolliseksi ja käsitettäväksi ja ilman sitä
tulisin minä heikkomieliseksi); ja yksi Isän ja Pojan Henki, kaiken
hyvän lähde maan päällä — joka vaikuttaa sekä tahdon että työn hyvän
suosionsa jälkeen — kenessä? niin, jokaisessa ihmisolennossa, jossa
on kipenekään todellista hyvää, pienin toivekaan tehdä oikein tai
tulla hyödyksi. Ulkopuolella tätä näen minä ainoasti vähäsen, lukuun
ottamatta sitä, että oikea on jumalallista ja kaikki voittavaa, mutta
väärä on aivan pirullista ja kuitenkin heikkoa, mieletöntä, meluisaa
heijastusta, joka pakenee jokaista miehuullista iskua, kun meillä vain
on rohkeutta lyödä Jumalan nimessä.
Letters and Memories.
Ei ole mitään murhetta, mitä ihminen voipi maistaa, jota Jesus Kristus
ei olisi täysin maistanut. Hän täytti surkeuden maljan ääriään myöten
ja tyhjensi sen sakkaan asti. Hän maistoi kuoleman jokaisen ihmisen
edestä ja painui alas kauhun ja häpeän ja kuolintuskan ja kuoleman
syvimpään syvyyteen, ja mikä kaikista kauheinta oli, tuntien että
Jumala oli hyljännyt Hänet, ettei ollut mitään apua eikä toivoa Hänellä
taivaassa eikä maan päällä; sanalla sanoen Hän astui alas tuonelaan,
vieläpä kaikkein syvimpään pimeyteen, missä ihminen hetkeksi tuntee,
ettei Jumala ole hänelle mitään eikä hän mitään Jumalalle. Jesus
suostui menemään siihenkin syvyyteen meidän edestämme. Kauheimman
kaikista kiusauksista, josta David maistoi vain pisaran, kun hän
huudahti: »Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun ylenannoit?»
(Ps. 22:2), sen tyhjensi Jesus pohjaan asti meidän edestämme. Hän
astui alas helvettiin meidän tähtemme ja voitti helvetin ja kuoleman
ja tuon tuntemattoman maailman pimeyden ja nousi ylös jälleen
kirkastettuna sieltä, voidakseen opettaa meitä olemaan pelkäämättä
kuolemaa ja helvettiä; voidakseen tietää miten Hänen oli lohdutettava
meitä kuolon hetkellä ja tuomiopäivänä, kun olemme sairasvuoteella tai
jossain katkerassa häpeässä eli ahdistuksessa, kun valehtelija perkele
uskottelee meille, että Jumala on tuominnut ja kadottanut ja hyljännyt
meidät, ja kun kaikki tekemämme synnit nousevat eteemme ja tuijottavat
meitä vasten kasvoja.
National Sermons.
Mitkä ikinä lienevätkään elämän ja kuoleman salaisuudet, on
olemassa yksi salaisuus, jonka Kristuksen risti ilmoittaa meille,
ja se on Jumalan ääretön ja ehdoton hyvyys. Anna kaiken muun jäädä
salaisuudeksi, kunnes Kristuksen risti antaa sulle uskon kaikkeen
muuhun. Uskon, sanon minä. Pahuuden, pelon ja kuoleman salaisuuksia
ei Evankeliumi tahdo täydellisesti valaista meille, vaan se sanoo
meille, että on nähty senkin salaisuuden voivan tulla valkeuteen; sillä
Jumala itse on ottanut työkseen valaista sen; ja Kristus on osoittanut
omalla menettelytavallaan, ettei mitään pahaa maailmassa ole Hänen,
sillä Hän vihaa sitä, taistelee sitä vastaan, ja Hän soti sitä vastaan
kuoloon asti. Risti sanoo: Usko Jumalaan. Elä sentähden kysele enää:
»Miksi olet Sinä luonut minut tämmöiseksi?» Elä kysele enää: »Miksi
pahalle käy hyvin maan päällä?» Elä kysele enää: »Mistä tulee tuskaa
ja kuolemaa, sotia ja nälänhätää, maanjäristystä ja rajuilmaa, ja
kaikkia niitä onnettomuuksia, jotka kaikkea lihaa kohtaavat?» Kaikki
tarpeettomat kysymykset, kaikki tyytymättömät valitukset ovat tästä
lähin poistetut Kristuksen kuoleman ja kärsimyksen kautta.
Kärsitkö sinä? Sinä et voi kärsiä enempää kuin Jumalan Poika. Onko
sulla myötätuntoisuutta toisia kärsiviä kohtaan? Sinulla ei voi
olla enempi myötätuntoisuutta heitä kohtaan kuin Jumalan Pojalla.
Halajatko sinä saada heitä oikealle tielle, vapauttaaksesi heitä,
vaikkapa palkkasi siitä olisi sinun oma veresi? Sinä et voi halata
sitä innokkaammin kuin Jumalan Poika, joka toimeen pani halunsa työssä
ja kuoli heidän tähtensä ja sinun tähtesi. Mitähän jos se työ ei
olisi vielä loppunut? Mitähän jos paha vielä pitää puoliaan? Mitähän
jos lääke ei ole vielä voittanut sairautta? Ole kärsivällinen, usko,
toivo, kun seisot Kristuksen ristin juurella ja pidät siitä kiini,
kuten sielusi ja ymmärryksesi niin hyvin kuin sydämesikin ankkurista.
Sillä kuinka kieroon tahansa maailma meneekin ja näyttää menevän,
on risti kuitenkin se ijankaikkinen merkki, että Jumala on niin
rakastanut maailmaa, ettei säästänyt ainoaa poikaansa, vaan antoi Hänet
mielellään sen edestä. Mikä tahansa muuten lieneekin epäiltävää, tämä
on vähintäinkin varmaa, että Jumala on voittava, koska Jumala on hyvä;
että pahan täytyy joutua tappiolle, sillä Jumala vihaa pahaa, jopa
kuolemaan asti.
Westminster Sermons.
Kuinka voipi pohjaton syvyys, jos me siihen putoamme, tulla rapuksi
ijankaikkiselle kalliolle? David sanoo meille: »Syvyydestä huudan
minä Sinua, Herra!» Ps. 130:1. Hän huusi Jumalalle, — ei itselleen,
ei luottanut oppiinsa, viisauteensa, lahjoihinsa — vaan hän huusi
Jumalaa vetämään itseään ylös tästä syvyydestä. Ei hän turvautunut
opinkappaleisiin, kirjoihin, kirkonkäyntiin, ei rakkaimpaan maalliseen
ystävään, ei omiin kokemuksiinsa, uskonsa vakuutuksiin, muotoihin tai
tunteisiin. Asia oli liika kauhea, niin ettei siitä voinut suoriutua
tällä eikä millään muulla tavalla. Hän oli kasvoista kasvoihin Jumalan
kanssa yksin, ja äärimäisessä heikkoudessa, äärimäisessä sielun
alastomuudessa huusi hän Jumalan itsensä puoleen. Se oli opetusta.
Jumala otti kaikki pois häneltä, ettei hänellä olisi ketään muuta,
kenen puoleen huutaisi, kuin Jumala.
Ja jokaisen ihmissielun kanssa käypi, kun se on syvyydessä, huutaen
syvyydestä Jumalan tykö, samoin kuin kävi Moseksen kanssa, kun hän
meni yksin Jumalan vuorelle ja paastosi neljäkymmentä päivää ja
neljäkymmentä yötä maanjäristyksessä ja ukkosrajuilmassa ja kallioitten
keskellä, jotka sulivat Herran edestä. Ja katso, silloin kun se oli
ohi, puhui hän kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa, samoin kuin mies
puhuu ystävänsä kanssa, ja hänen kasvonsa loistivat taivaallisesta
valosta, kun hän tuli voittajana alas Jumalan vuorelta.
Good News of God — Sermons.
Kauhealla ristillä rukoili Kristus murhaajainsa puolesta: »Isä, anna
heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät». Luk. 23:34.
Tämä on se mielenlaatu, jonka monet ihmiset voivat saada pimeästä
syvyydestä. Se mielenlaatu on: tuntea kaikkein edestä, tuntea kaikkein
kanssa; iloita iloitsevain kanssa ja itkeä itkeväin kanssa; ymmärtää
ihmisten koettelemuksia ja sietää heidän kiusauksiaan; asettua
heidän asemaansa, kunnes näemme heidän silmillään ja tunnemme heidän
sydämillään, kunnes emme tuomitse ketään ihmistä ja toivomme kaikkein
puolesta; tulla oikein arvostelevaksi, kärsivälliseksi ja helläksi
jokaista kohtaan, ketä tapaamme; ei halveksia ketään, ei joutua
epätoivoon kenestäkään, koska Kristus ei halveksi ketään eikä joudu
epätoivoon kenestäkään; katsoa jokaiseen, kenen tapaamme, rakkaudella,
melkein säälillä, koska ehkä hekin ovat olleet alhaalla kauhujen
kuiluissa tai joutuvat sinne joskus; nähdä omia syntejämme toisten
synneissä, tuntea että mekin olisimme voineet tehdä, mitä he tekevät
ja tuntea, niinkuin he tuntevat, siinä silmänräpäyksessä kuin Jumala
hylkäisi meidät; antaa ja anteeksi antaa, elää ja antaa elää, samoin
kuin Kristus antaa ja anteeksi antaa meille, ja elää meidän edestämme
ja antaa meidän elää kaikista meidän synneistä huolimatta.
Good News of God.
Iloitkaa että on olemassa Jumalan tuli, sen Isän, jonka nimi on
rakkaus, tuli joka aina palaa eikä koskaan sammu, tuli jonka tulee
hävittää jokaisen ihmisen sydämessä ja kaikkien kansain sydämissä,
sekä aineellisessa että henkisessä maailmassa, kaiken mikä on
pahennukseksi ja tulee valheeksi; ja iloitkaa että tähän tuleen Poika
varmaan tahtoo heittää kaiken petoksen, valheen, teeskentelyn ja
väärän opin. Eikö ole hyvä sanoma, että _se_ tuli ei ole sammuva eikä
_sen_ käärme kuoleva? Se tuli voidaan sytyttää meidän edessämme — se
käärme voipi ahdistaa meidän sydämiämme. Suokoon Jumala että meillä
sinä päivänä olisi rohkeutta antaa tulen ja käärmeen tehdä työnsä —
voidaksemme sanoa Kristukselle: »Myöskin nämät ovat Sinun lähettämäsi
ja Sinun rajattomasta rakkaudestasi ovat ne tulleet. Sinä halajat
totuutta sydämen sisimmässä (Ps. 51:8), ja minä tahdon kiittää Sinua
kaikista keinoista, kuinka katkeria ne lienevätkään, joita Sinä käytät
tehdäksesi minua rehelliseksi. Minä haluan tulla rehelliseksi ihmiseksi
ja vanhurskaaksi ihmiseksi. Ja mikä ilo! Siksi haluat Sinäkin minun
tulevan. Mikä ilo! Vaikka minä pelkurimaisesti haluan tukahuttaa Sinun
tulesi, en minä sitä voi. Puhdista minua sentähden, oi Herra, vaikkapa
sen tekisit tulella. Polta pois minun turhuuteni, itsepäisyyteni,
kiivaitten mielipiteitteni, pinttyneitten opinkappaleitten! kuonat,
— ne kuoret, jotka eivät ole sielulleni ravinnoksi, joihin minä en
voi olla tyytyväinen, joitten tähden minä joka päivä saan hävetä — ja
jos minusta löytyisi muutamia vehnäjyviä, joku sana tai ajatus tai
toimintavoima, joka voisi tulla hyödyksi kansalleni minun jälkeeni,
kokoo ne, oi Herra, Sinun latoosi.» Amen.
Letters and Memories.
Jumalan tuli koventaa ja pehmittää ihmistä samalla kertaa. Hän tulee
siitä ulos sen kokemuksen koventamana, jota tarvitaan, niin kuin
kirjotettu on: »Kärsi vaivaa niin kuin luja Jesuksen Kristuksen
sotamies»; ja taaskin: »Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut,
juoksun päättänyt, uskon pitänyt.» 2 Tim. 2:3; 4:7. Ja kuitenkin
hän on pehmennyt sen lempeyden kautta, josta on kirjoitettu: »Mutta
olkaat keskenänne ystävälliset ja laupiaat, ja antakaa anteeksi toinen
toisellenne, niinkuin Jumala teillekin on Kristuksen kautta anteeksi
antanut», (Ef. 4:32) ja vielä: »Meillä ei ole se ylimäinen pappi, joka
ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka on kaikissa
kiusattu niinkuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.» Hebr. 4:15.
Onnellisia, kolmin kerroin onnellisia ovat ne, jotka siten ovat
vaeltaneet läpi kuolon varjon laakson ja ovat havainneet sen olevan
polkuna, joka johtaa ijankaikkiseen elämään. Onnellisia ovat ne,
jotka jonkun aikaa ovat tuskailleet Jumalan kauheassa tulessa, ja
ovat saaneet itsestään poltetuksi kuoret ja kuonan, ja kaiken mikä
on pahennukseksi ja tekee heidät turhamaisiksi ja kevytmielisiksi,
vaikkakin se tekee heidät tylsiksi ja vetää heitä alaspäin samalla
aikaa; kunnes ainoasti Jumalan vanhurskauden puhdas kulta on jälellä
seitsenkertaisesti koeteltuna tulessa, katoomatonna, kallisarvoisena
Jumalan ja ihmisten silmissä. Semmoiset ihmiset eivät tarvitse, eivät
tahdo valittaa kaikkea, mitä ovat saaneet kokea. Tuli on tehnyt heidät
rohkeiksi, raittiiksi ja kärsivällisiksi. Se on heille antanut »lujan
ymmärryksen, varovaisen tahdon, kestävyyden, aavistuksen, voiman ja
kunnon», ja siis kasvattanut heitä Kristuksen kaltaisuuteen, joka tuli
täydelliseksi kärsimyksissä; ja joka, vaikka Hän Poika oli, kuitenkin
lihansa päivinä uhrasi rukoukset ja nöyrät anomiset ja huusi itkien
Isänsä puoleen ja tuli kuulluksi Jumalan pelkonsa tähden; ja sentähden
vaikka Hän kuoli ristillä ja astui alas tuonelaan, voitti Hän kuoleman
ja helvetin kuolemallaan ja sinne alas astumisellaan ja voitti ne
alistumalla niitten alaiseksi. Hebr. 5: 7,8.
Good News of God — Sermons.