Sinä joka olet uupunut ja vaivautunut; sinä joka muutamin ajoin
kuvailet että Herran käsi on lyhetty, ettei se voi pelastaa, ja olet
valmis huudahtamaan: Jumala on minut unohtanut; ota sinä vastaan
lohdutus ja katso Kristukseen. Sinä et voi koskaan tulla varmaksi
Jumalan rakkaudesta, niin kauvan kuin et muista, että se on sama kuin
Kristuksen rakkaus; ja katsomalla Kristukseen opit sinä tuntemaan
sinun Isäsi ja Hänen Isänsä, jonka kaltainen ja jonka kuva Hän on,
ja sinä saat nähdä että se Henki, joka käypi ulos Heistä molemmista,
on laupeuden ja rakkauden Henki, joka ei voi olla menemättä ulos
etsiäkseen ja pelastaakseen sinua, siitä yksinkertasesta syystä että
sinä olet kadotettu. Katso Kristukseen, sanon minä; ja ole varma siitä,
että mitä laupias Samarialainen teki haavoittuneelle matkustajalle, sen
saman tekee Hän sinulle, koska Hän on Ihmisen Poika, inhimillinen ja
ihmisrakas.
Oletko sinä ryöstetty, haavoitettu, hyljätty, jätetty kuolemaan,
kulunut elämän taisteluissa ja pudonnut maailman epätasaiselle
maantielle ilman neuvoa, ilman voimaa, ilman toivoa, ilman
suunnitelmia? Silloin muista että täällä maailmassa kulkee Yksi,
näkymätön, vaan kaikkialla läsnä oleva, jonka näkö on kuin Ihmisen
Pojan näkö. Ja Hänellä on aikaa, ja Hänellä on tahtoa pysähtymään
ja palvelemaan semmoisia kuin sinä! Ei ole ketään ihmisolentoa niin
halpaa, ei mitään inhimillistä surua niin pientä, jota kohtaan Hänellä
ei olisi aikaa, tahtoa ja voimaa osottaa laupeutta, koska Hän on
Ihmisen Poika. Sentähden tahtoo Hän myös pysähtyä sinun luoksesi, olepa
ken tahansa, jos olet väsynyt ja vaivautunut etkä voi löytää mitään
lepoa sielullesi, ja Hän pysähtyy juuri siinä silmänräpäyksessä ja
sillä tavalla, joka on paras sinulle. Kun sinä olet kärsinyt kyllin
kauvan, vahvistaa, voimistaa ja perustaa Hän sinua. Hän on sitova
sinun haavasi ja vuodattava niihin Hänen Henkensä — Pyhän Hengen,
Lohduttajan — öljyä ja viiniä ja hoitava sinut omaan majaansa, josta
on kirjoitettu: »Sinä suojelet heitä kasvojesi edessä ihmisten
salajuonilta, Sinä kätket heitä majassasi riiteleväisiltä kieliltä.
— Hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, että he suojelevat sinua
kaikilla teilläsi (Ps. 31:21; 91:11); ja lopuksi antaa Hän sinulle
levon Isän helmassa, josta sinä niinkuin kaikki ihmissielut olet alussa
lähtenyt, ja johon sinä lopuksi olet palautuva yhdessä kaikkien niitten
ihmissielujen kanssa, joilla on itsessään Jumalan ja Kristuksen Henki
ja ijankaikkinen elämä.
Discipline and other Sermons.
Me pidämme kaikki lohdutuksesta. Mutta minkälaisesta lohdutuksesta me
emme ainoasti pidä, vaan myös hyödymme? Semmoisestako, joka miellyttää?
Ja että saisimme olla vapaita pelosta, tuskasta ja surusta? Semmoista
lohdutusta me ihmisraukat emme tarvitse tässä matoisessa maailmassa,
että saamme elää hyvinvoinnissa, vaan että tulemme voimakkaiksi. Meidän
tarvitsemamme lohduttaja ei ole semmoinen, joka tahtoo sanoa ainoasti
ystävällisiä sanoja, vaan joka tahtoo auttaa meitä — auttaa uupunutta,
yksinäistä, raskautettua sydäntä, jolla ei ole aikaa levähtää. Me
emme tarvitse loistavia, hymyileviä kasvoja, vaan voimallista,
auttavaa kättä. Sillä me voimme olla semmoisessa tilassa, että hymyily
loukkaa meitä ja että ystävällisyys — joskin olemme siitä kiitolliset
— ei lohduta meitä enempää kuin ihana soitanto ihmistä, joka on
hukkumaisillaan. Me voimme olla kurjat emmekä voi muuten olla ja ehkä
emme tahdokaan jättää kurjuuttamme. Me emme halua luopua surustamme,
emme tahdo unohtaa sitä, emme uskalla sitä. Suru on niin kauhea, niin
vihlova, niin selvä, että Jumala, joka on meidän sydäntemme opettaja ja
holhooja, toivoo kai meidän näkevän sen kasvoista kasvoihin ja kantavan
sitä. Isämme on antanut meille kalkin — eikö meidän ole juotava se?
Oi jos meillä olisi lohduttaja, joka auttaisi meitä juomaan loppuun
katkeran maljan, että voisimme uskoa ja sanoa Jobin kanssa: »Katso,
vaikka Hän minut tappaisi, enkö minä vielä sittekin toivoisi?» — että
saisimme viisauden ottaa rauhallisesti vastaan surumme ja oppia se
läksy, minkä sen on meille opetettava, — että se antaisi meille lujan
tahdon pysymään raittiina ja hiljaa keskellä maallisen elämän rientoja
ja vaihteluita. Jos meillä olisi semmoinen lohduttaja, emme välittäisi,
joskin hän väliin näyttäisi enempi ankaralta kuin lempeältä; me
voisimme kärsiä nuhteita häneltä, jos me vain saisimme häneltä
viisauden ymmärtää nuhteet ja rohkeuden kantaa kuritusta. Missä on
semmoinen lohduttaja? Jumala vastaa: Tämä Lohduttaja olen Minä, taivaan
ja maan Luoja. Maan päällä on lohduttajia, jotka voivat auttaa sinua
viisailla sanoilla ja jaloilla neuvoilla, jotka voivat olla voimallisia
kuin mies ja helliä kuin nainen. Mutta Jumala on voimallisempi kuin
mies ja hellempi kuin nainen; ja kun miehen voimakas käsivarsi ei enää
sinua kanna, ovat sinun tukenasi kuitenkin Ijankaikkiset Käsivarret.
All Saints' Day Sermons.
— — — Te olette pettyneet. Muistakaa, jos te tulette alakuloisiksi
työnne tähden, ettei siitä mitään ole hukkaan mennyt. Muistakaa että
hyvä puoli jokaisesta hyvästä työstä pysyy ja leviää ja pyrkii yhä
pitemmälle; ja se mikä epäonnistuu ja hukkaan menee on tapausten
ulkonainen kuori, joka ehkä olisi voinut olla paremmin tehty; mutta
paremmalla tai huonommalla ei ole mitään tekemistä tosi hengellisen
hyvän kanssa, jota sinä olet tehnyt ihmissydämille, ja siitä Jumala
varmaan tahtoo palkita sinua Hänen omana aikanaan ja Hänen omalla
tavallaan.
Letters and Memories.
Elä masennu, joskin ulkonaista nöyryytystä, pettymystä ja
onnistumattomia yrityksiä annetaan sulle aluksi. Kun Jumala totuudessa
ja todella on Isämme, niin kurittaa Hän jokaista, ketä Hän rakastaa,
samoin kuin isä sitä poikaa, josta Hän iloitsee. Ja »ennen kuin sinä
olet tyhjennetty omasta itsestäsi, ei Jumala voi täyttää sinua» on
kuitenkin totinen ja käytännöllinen sääntö, vaikka se onkin vanhain
mystikkojen lause. Käy tietäsi eteenpäin, vaikkakin tie totiseen valoon
käypi pitkää polkua ylöspäin.
Letters and Memories.
Mitä minun suunnitelmiini tulee, on se vähäinen asia, ovatko
ne onnistumattomia tai ei. Mutta vaikkakin satoja suunnitelmia
epäonnistuisi, ei se kuitenkaan minun vakuutustani muuta, että ne ovat
kokeita oikeaan suuntaan; ja minä tahdon kuolla toivossa saavuttamatta
lupauksia, mutta nähden ne kaukana ja tunnustaen, että minä olen vieras
ja pyhiinvaeltaja.
Siis minä olen tyytyväinen, kun minulle epäonnistuu. Koetuksieni kautta
olen minä oppinut arvaamattomia totuuksia itsestäni, lähimäisistäni
ja Jumalan Kaupungista, joka on ijankaikkinen taivaassa, ja joka
alituisesti tulee alas ihmisten joukkoon ja tulee yhä lähemmäksi
toteutumistaan kullekin tulevalle miespolvelle.
Letters and Memories.
Me toivomme Kristukseen tulevassa elämässä niin hyvin kuin tässäkin —
toivomme että Hän tulevassa elämässä tahtoo antaa meille voimaa, että
se onnistuu, joka täällä epäonnistuu meille; että Hän on tekevä meidät
hyviksi ja hyvää tekeviksi ja joskaan emme siellä tee toisia hyviksi
(sillä me uskomme että siellä ovat kaikki hyviä), niin täysin saamme
nauttia sitä iloa, jota olemme kaivanneet maan päällä — sitä iloa että
näemme toisia hyviä, niinkuin Kristus on hyvä ja täydellinen, niinkuin
meidän taivaallinen Isämme on täydellinen.
All Saints' Day Sermons.
Monta on, jotka Jumalan armosta ovat itseensä saaneet jumalallisen
janon korkeampaan elämään, jotka ovat tyytymättömiä itseensä, häpiävät
itseään, joita tyydyttämättömät kaipaukset vaivaavat, vaikutukset,
joita he eivät voi selittää, voimat, joita he eivät voi käyttää,
velvollisuudet, joita he eivät voi täyttää, eksyttävät opit, joita
he eivät voi saada selville; monta on, jotka tahtoisivat ilolla
tervehtiä jokaista muutosta, vaikkakin mitä kauheinta, joka tekisi
heidät jalommiksi, oikeammiksi, rakastavammiksi, hyödyllisemmiksi,
selvemmiksi sydämessä ja terveemmiksi mielessä; ja jotka kuolemaa
ajatellessa sanovat runoilijan kanssa: Elämää eikä kuolemaa minä etsin,
elämää minun hermoni harrastavat, enempi elämää ja täydempää elämää
minä tarvitsen. — Heille voimme sanoa, minkä Jumala on sanonut jo
kauvan sitte: Olkaa hyvässä turvassa. Armolahjojaan ja kutsumistaan
ei Jumala kadu. Rom. 11:29. Jos sulla on jumalallinen jano, tulee
se varmaan tyydytetyksi. Jos te halajatte tulla paremmiksi miehiksi
ja vaimoiksi, niin te varmaan tulette. Olkaa vain uskolliset näille
korkeammille vaikutuksille; oppikaa toki olemaan halveksimatta ja
tukahuttamatta tätä jumalallista janoa; taistelkaa vain edelleen,
huolimatta erehdyksistä, huolimatta onnistumattomista yrityksistä,
vieläpä huolimatta synneistä, joitten tähden teidän taivaallinen Isänne
kurittaa teitä, vaikkakin Hän antaa anteeksi; huolimatta kaikista
pettymyksistä taistelkaa edelleen. Autuaat olette te, jotka isootte ja
janootte vanhurskautta, sillä te ravitaan. Mat. 5:6. Teille sanotaan
tämä eikä turhaan: »Henki ja morsian sanovat: tule! Joka janoo, hän
tulkaan, ja joka tahtoo, hän ottakoon elämän vettä lahjaksi.» Tim.
22:17.
Water of Life—Sermons.
Ihmisen sydän ja sielu tarvitsee enempi kuin »uskonnon», niinkuin on
kirjotettu: »Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa». Ps. 42:3.
Ihminen tarvitsee elävän Jumalan, joka pitää huolen hänestä, antaa
anteeksi hänelle, pelastaa hänet hänen synneistään; ja Hänet olen minä
löytänyt Raamatusta enkä mistään muualta, paitse elämän johdatuksista,
joita Raamattu yksin selittää.
Letters and Memories.
Mitä oli Kristuksen elämä? Se ei ollut täynnä syvämielisiä tutkimuksia,
hiljasia ajatuksia ja selviä näkyjä, vaan se oli elämää, täynnä
taistelua pahaa vastaan; totisia, kauhistavia rukouksia ja taisteluita
sisällisesti, alituista ruumiillista ja sielullista työtä ulkonaisesti;
pilkkaa ja vaaroja, hämminkiä ja ankaria koetuksia ja katkeraa surua.
Se oli Kristuksen elämä — se on melkein jokaisen hyvän ja suuren miehen
elämä, kenestä vain olen kuullut. Se oli Kristuksen kalkki, josta Hänen
oppilaittensa oli juotava yhtä hyvin kuin Hänen; se oli se tulikaste,
jolla he olivat kastettavat samoin kuin Hän; sen oli oltava heidän
uskon taistelunsa; se oli se murhe, jonka läpi heidän ja kaikkein
muitten suurten pyhimysten oli mentävä taivasten valtakuntaan. Sillä
se on varma että kuta kovemmin ihminen taistelee pahaa vastaan, sitä
kovemmin paha taistelee vastapainoksi häntä vastaan; mutta se onkin
varma että kuta kovemmin ihminen taistelee syntiä vastaan, sitä enempi
on hän Vapahtajansa Kristuksen kaltainen, ja sitä ihanamman palkinnon
hän saavuttaa taivaassa.
Village Sermons.