»Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko on langennut minun
päälleni. Pelko ja vapistus tulevat minun päälleni, ja kauhistus
peittää minut.» Ps. 56: 5,6.
»Sinä olet koetellut minun sydämeni, ja etsiskellyt sitä öisin —» Ps.
17:3.
»Sinä päivänä kuin minä pelkään, luotan minä Sinuun.» ps. 66:4.
»Herra on minun valkeuteni ja pelastukseni, ketä minä pelkäisin? Herra
on minun henkeni tuki, ketä minä vapiseisin?» Ps. 27:1.
»Koska minä Herraa etsin, kuuli Hän minun rukoukseni, ja Hän pelasti
minut kaikesta, mikä kauhistutti minua.» Ps, 34:6.
Tuskinpa on ketään, joka ei väliin olisi sanonut itselleen: — »Jumala
on niin pyhä, niin puhdas ja ihana, mutta minä olen niin väärintekijä,
saastainen ja alhainen! ja Jumala on niin suuri ja mahtava, mutta
minä olen niin pieni ja heikko! Mitä on minun tehtävä? Eiköhän Jumala
vihaa ja halveksi minua? Eikö Hän tahtone ottaa minulta pois kaikkia,
mitä minä enin rakastan? Eikö Hän tahtone heittää minua loppumattomaan
kidutukseen, kun minä kuolen? Kuinka minä voisin päästä pois Hänestä?
Kuinka kurja ihminen minä olen, minä en voi päästä Hänestä erilleni!
Kuinka minä siis voisin kääntää pois Hänen vihansa? Kuinka minä voisin
saada Hänet muuttamaan mielensä? Kuinka minä voisin lepyttää ja
tyydyttää Hänet? Mitä minun olisi tehtävä päästäkseni erilleen Hänestä?»
Onko teillä koskaan ollut semmoisia ajatuksia? Ja saitteko koskaan
kokea, että semmoiset ajatukset, semmoinen orjallinen Jumalan vihan
ja helvetin tuskain pelko tekivät teitä paremmiksi ihmisiksi? Minä
ainakaan en ole sitä kokenut. Ennen kuin te tulette niitten yläpuolelle
— niin korkealle niistä kuin taivas on helvetistä, niin korkealle kuin
vapaa poika on kurjasta, matelevasta orjasta, — vahingoittavat ne teitä
enempi kuin hyödyttävät. Tämä orjuuden henki, tämä orjallinen pelko ei
lähennä meitä Jumalaan, vaan työntää yhä kauvemmaksi Hänestä. Se ei saa
meitä vihaamaan pahaa, se saapi meidät ainoasti pelkäämään rangaistusta
siitä.
Kuinka me siis voimme välttää pahan omantunnon pelotuksia ja kurjuutta
ja kohota ylös synneistämme? Uskokaa mitä teidän kasteenne selittää.
Teidän kasteenne sanoo teille: »Jumala on sinun Isäsi, Hän ei vihaa
sinua, joskin olisit suurin syntinen maan päällä. Hän rakastaa sinua,
sillä sinä olet Hänen lapsensa, eikä Hän tahdo syntisen kuolemaa,
vaan tahtoo kaikkien pelastusta. Hän ei vihaa mitään, jota luonut
on.» Tämä on sinun kasteesi sanoma — että sinä olet Jumalan lapsi, ja
että se on Jumalan tahto ja toivo, että sinun tulee kasvaa ja tulla
Hänen pojakseen, palvellaksesi Häntä rakkaudessa, luottamuksessa ja
miehuullisesti, ja että Hän voipi ja tahtoo antaa sinulle voimaa
siihen; niin, Hän on jo antanut sinulle sen voiman, jos sinä vain
tahdot pyytää sitä ja käyttää sitä. Mutta sinun on pyydettävä ja
käytettävä sitä, sentähden ettei sinun ole oltava ainoasti Jumalan
itsepäinen, tietämätön ja itserakas lapsi, joka tottelee Häntä
rangaistuksen pelosta, vaan sinun tulee olla Hänen kuuliainen,
rakastavainen ja totinen poikansa.
National Sermons.
Jumala ei ole hirmuvaltias, jota on lepytettävä lahjoilla, eikä
työnteettäjä, jota on tyydytettävä hänen orjainsa työllä. Hän on
Isä, joka rakastaa lapsiaan, joka antaa ja rakkaudesta antaa, joka
antaa kaikkea runsaasti soimaamatta. Hän ei totisesti halua kenenkään
syntisen kuolemaa, vaan soisi hänen kääntyvän pahuudestaan ja elävän.
Hes. 33:11. Hänen tahtonsa on hyvä tahto, ja kuinka paljon tahansa
ihmisten synti ja hulluus voipikin vastustaa sitä ja joksikin ajaksi
näyttää johtavan sen väärään, niin on Hän kuitenkin liika suuri ja
liika hyvä halveksiakseen tai moittiakseen ketään ihmistä, ei edes
pahinta. Kärsivällisesti, jalosti, jalomielisesti odottaa Jumala —
odottaa että ihminen, joka on hullu, huomaisi oman hulluutensa; odottaa
että se sydän, joka on koettanut löytää huvinsa kaikessa muussa, on
huomaava kaikessa muussa pettyvänsä, ja tulee takaisin Hänen tykönsä,
kaiken terveen ilon lähteelle, kaiken ihmiselle todella sopivan elämän
kaivolle. Kun hullu huomaa hulluutensa, kun itsepäinen ihminen luopuu
itsepäisyydestään, kun kapinoitsija alistuu lain alaiseksi, kun poika
palajaa takaisin Isänsä kotiin — ei ole mitään ankaruutta, ei mitään
nuhdetta, ei mitään kostoa; vaan Jumalan ijankaikkinen, rajaton rakkaus
tulvii vastaan niinkuin ennenkin. Luoja on alentunut odottamaan
luomakuntaansa, koska Hän ei tahdo ottaa vastaan luomakuntansa pelkoa,
vaan luotujen olentojensa rakkautta; ei ihmisen huulien, vaan sydämen
kuuliaisuutta, koska Hän tahtoi että ihminen palajaisi takasin, ei
vapisevana orjana herransa luo, vaan poikana, joka vihdoinkin huomasi,
minkälainen isä hänellä oli, jonka hän oli hylännyt, ja tuli sen
tuntemaan silloin kun kaikki muu petti. Antaa hänen tulla semmoisena
takasin ja hän on havaitseva, että kaikki on anteeksi annettu, ja
kuulee Isän sanovan: »Tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi
jälleen; hän oli kadonnut ja on taas löydetty.» Luk. 15:24.
Discipline and other Sermons.
Kun myrsky tulee; kun murhe, pelko, ahdistus ja häpeä tulee, silloin
alkaa Kristuksen risti tulla meille tärkeäksi. Sillä silloin katsomme
me kurjuudessamme ja hämmennyksessämme ylös taivaaseen ja kysymme: Onko
taivaassa Yksi, joka ymmärtää kaiken tämän? Käsittääkö Jumala minun
vaikeuteni? Tunteeko Jumala minun vaikeuteni? Välittääkö Jumala minun
vaikeudestani? Tietääkö Jumala mitä vaikeudet merkitsevät? Tai onko
minun taisteltava elämän taistelu yksin, niin ettei Jumala ymmärrä
eikä auta minua, joka loi minut ja on asettanut minut tänne? Silloin
tuopi Kristuksen sydän sanoman meidän sydämeemme, jota ei mikään muu
eikä kukaan muu olento maan päällä voi tuoda. Sillä se sanoo meille:
Jumala ymmärtää sinut pienimpään, sillä Kristus ymmärtää sinut. Kristus
tuntee sinun puolestasi; Kristus tuntee sinun kanssasi; Kristus on
kärsinyt sinun kanssasi ja kärsii sinun kanssasi. Sinä et voi saada
mitään kokea, jota ei Kristus olisi kokenut. Hän, Jumalan Poika, kärsi
köyhyyttä, pelkoa, häpeää, kuolon tuskaa jopa kuoleman sinun tähtesi,
että Hän taitaisi tuntea sinun heikkoutesi ja auttaa sinua kestämään ja
johtaa sinua turvallisesti kaiken läpi voittoon ja rauhaan.
Westminster Sermons.
Vaikk'emme onnellisesti kyllä enää usko kummituksia, joitten ennen
aikaan sanottiin tulevan noitain, kyöpelien ja pahain henkien kautta,
on kuitenkin olemassa yksi kummitus, jota meidän on uskottava, sillä
se tulee meille Jumalalta ja sitä on kuunneltava niinkuin Jumalan
ääntä, ja se on meidän oman synnin, hulluuden ja heikkouden pelko, joka
tulee meille unissa ja unettomina öinä. Me voimme oppia jotain näistä
yöllisistä haaveista ja yöllisistä unista; sillä ne ovat usein Jumalan
sanomana meille, ja kutsuvat meitä katumukseen ja elämän parannukseen.
Ne ovat usein Jumalan tuomion kirjana, johon meidän synnit ovat
kirjotetut ja jonka Jumala levittää eteemme näyttääkseen meille niitä,
mitä olemme tehneet. Jumala lähettää ihmisille unia, jotka johtavat
näkemään entisyyttämme ja muistuttavat menneistä asioista, jotka kovin
helposti ovat unohtuneet; ja nämä nöyryyttävät, katumusta herättävät
unet ovat Jumalan varoitus siitä, että luonnon saastutus on uudesta
syntyneissäkin ja ettei mikään ilman Jumalan Hengen alituista apua voi
varjella meitä jälleen lankeemasta tai Jumalasta poistumasta.
Discipline and other Sermons.
Pelotususkonto on mitä pintapuolisin kaikista uskonnoista. Jumalan
vastustamaton tahto ja Hänen kaikkivaltiutensa voivat itsessään näyttää
pimeiltä, joskin syviltä, niinkuin kalvinilaiset ne käsittävät, koska
he eivät ymmärrä Hänen siveellistä olentoaan. Sen tosiasian ohella,
että Hän on armollinen niin hyvin kuin vanhurskas Jumala, muistakaa
että Hänen sisin olentonsa on rakkaus, ja silloin ukkospilvi tiukkuu
kultaa ja täyttyy hiljaisesta sateesta ja puhtaasta valosta. Kaikki
Jumalan syvyydet ovat kirkkaat ja loistavat; sillä Jumala on valkeus.
Letters and Memories.
Minä en hätäile enkä tahdo hätäillä mistään (Jumalan avulla, joka tähän
asti on auttanut minua). Miksi väsyttäisimme sitä vähäistä elämää,
joka meissä on, kun Hän on luvannut pitää huolen meistä, uudistaa
nuoruutemme ja runsaasti antaa meille kaikkea, mikä on hyvää meille?
Ja mitä meidän vaikeuksiimme tulee, eikö meille ole sanottu: »Niinkuin
sinun ikäsi, niin sinun väkevyytesi lisääntyy». 5 Mos. 33:25. Eikö
vaikeudetkin ole Jumalan lähettämät? Jumala ei salli onnen maljan tulla
kovin makeaksi. Ja kun katsot niitä, eivätkö ne ole olleet siunattuja
opetuksia? Emmekö ole aina kiusauksista päässeet ulos? Siten saapi
Jumala aikaan hyvää pahasta, eli oikeammin välttämättömästä saapi Hän
aikaan voimaa. Korkein hengellinen kasvatus on täynnä mitä pienimpiä
ajallisia tapauksia, ja halvinkin satunnainen puute voipi tulla
välikappaleeksi herättämään eloon uinuvia, mitä jaloimpia lahjoja.
Se on suuri salaisuus; mutta me olemme aikaan ja paikkaan kytkettyjä
eläimiä; ja läpi aikojen erityisissä paikoissa kasvatetaan meidän
eläimellistä luontoamme. Olkaamme sentähden vain kärsivällisiä,
kärsivällisiä; ja antakaamme Jumalan, meidän Isämme, opettaa meille
Hänen omat opinkappaleensa Hänen omalla tavallaan. Koettakaamme oppia
se hyvin ja oppia se pian; mutta elkäämme kuvailko että Hän alkaa
soittaa koulun kelloa ja laskee meidät ulos leikkimään, ennen kuin
meidän oppijaksomme on opittu.
Letters and Memories.
Elämän kaikissa vaiheissa elä suinkaan pidä — minä pyydän sinua — mitä
Jumala lähettää, vahingollisena meille, vaan usko että Hän lähettää
meille, mikä hyödyllistä on. Muista että kaikki nämät seikat ovat
oikeat ja tulevat meille erityisestä syystä, erityisellä tarkotuksella
ja niitten takana on erityinen ajatus kätkettynä; ja joka napisee
niitä vastaan, hän ei usko elävään Jumalaan (ei ainakaan siinä
silmänräpäyksessä).
Elä luule, etten minä usein joutuisi hämilleni: »masentuneena, vaan
ei kadotettuna», 2 Kor. 4:9. Ei, Kristus hallitsee, kuten Lutherus
tavallisesti sanoi — ja sentähden en minä pelkää, »vaikka vuoret
siirtyisivät (ja minä niitten kanssa) ja heitettäisiin keskelle merta».
Letters and Memories.
Kaikki nämä tuskat tulevat sinulle hyödyksi. Ne ovat kaikki
tarpeelliset ihmisen synnyttämiseksi — koska ne kehittävät hänessä
sitä Jumalassa riippuvaisuutta, joka on ainoa oikea itsenäisyys, ainoa
oikea voima. Oikein sanoi vanha Hiskias: »Herra, niistä elää ihminen
(nim. vankeuksista, surusta, sairaudesta), ja niitten kautta koko minun
henkeni elämä ylläpidetään». Es. 38:16.
M.S. Letters.
Meidän Herramme sanoi: »Elkää murehtiko huomisesta päivästä; sillä
huomisella päivällä on suru itsestään; tyytyköön kukin päivä suruunsa.»
Mat. 6:34. Ja emmekö saa kokea että Herramme sana on tosi? Ketkä ovat
ne ihmiset, jotka saavat enin työtä tehdyksi elämässään vähimmillä
vaivoilla? Ovatkoon ne hätäileviä ihmisiä? Ovatkoon ne niitä, jotka
kuvittelevat itselleen kaikellaisia vastoinkäymisiä ja jotka alituiseen
kysyvät: mitähän jos tuo eli tämä tapahtuisi? Kuinkahan mulle tulisi
mahdolliseksi päästä semmoisten vaikeuksien läpi? Ei, kaukana siitä.
Elkäämme kuluttako sitä voimaa, minkä Jumala on antanut meille täksi
päiväksi, turhaan pelkoon eli turhiin unelmiin huomispäivästä. Kullakin
päivällä on kylliksi huolia ja suruja. Sen vaikeudet ovat kylliksi
siksi päiväkseen ja sen siunaukset samoin. Tämä päivä ja huominen voipi
saada kokonaan toisen lopun kuin me olimme toivoneet. Niin kyllä —
mutta ne voivat myöskin saada aivan toisen lopun kuin olimme pelänneet.
Elä katso kovin kauvaksi tulevaisuuteen, ett'et tulisi näkemään
tulevaisia, ennen kuin voit kestää sitä näkyä. Jos me saisimme edeltä
päin nähdä tulevia vaikeuksia, voisi se ehkä murtaa sydämemme; ja jos
saisimme edeltä päin nähdä tulevaa onnea, voisi se ehkä hämmentää
päämme. Elkäämme sekautuko tulevaisuuteen, vaan tyynnyttäkäämme
sielumme ja pysyttäkäämme se yksinkertasena niin kuin pienet lapset,
jotka tyytyvät kunkin päivän ruokaan, kunkin päivän läksyjen lukuun ja
leikkituntiin, jonka ohella meidän tulee olla varmat, että Taivaallinen
Mestari tietää kaiken, mikä oikein on ja miten Hän tahtoo kasvattaa
meitä ja mihin Hän tahtoo ohjata meitä, vaikk'emme sitä tiedä emmekä
tarvitse muuta tietää kuin sen, että se tie, jota myöten Hän johtaa
jokaista meistä — jos me vain tottelemme ja seuraamme, askel askeleelta
— viepi ylös kohti ijankaikkista elämää.
All Saints’ Day Sermons.